Publisher

National Public Health Institute
Original page

(fuktskador), actinomyces, buildings, environment, household water, pipeline network

Julkaistu 11.2.2004

Talousvedessä aktinomykeettejä

Aktinomykeetit (Actinomycetes), joita aiemmin niiden kasvutavan vuoksi kutsuttiin sädesieniksi, ovat maaperässä yleisesti esiintyviä , pääosin aerobisia mikrobeja. Niiden solut muodostavat haarautunutta rihmastoa sienien tapaan, mutta solujen kemiallinen rakenne, mm. soluseinä, on muiden bakteerien kaltainen. 

Aktinomykeetit menestyvät monenlaisissa ympäristöissä. Eräät lajit ovat hyvin kylmänkestäviä ja lisääntyvät jopa nollassa Celsiusasteessa. Niinpä niitä onkin löydetty esimerkiksi kylmistä pohjavesistä sekä arktisilta jäätikköalueilta. Aktinomykeetit ovat hyvin "kaikkiruokaisia" ja pystyvät hajottamaan monia kasvimateriaaleja, kitiiniä ja muita vaikeasti pilkkoutuvia yhdisteitä. Niillä onkin tärkeä merkitys eloperäisten aineiden hajottajina ravinteiden kierrossa luonnossa. Esimerkiksi jäteveden puhdistusprosessien aktiivilietteessä aktinomykeettejä esiintyy runsaasti. Jotkut aktinomykeetit erittävät kasvualustaansa antibiootteja, joiden avulla ne kilpailevat elintilasta muiden mikrobien kanssa..

Ihmisen elimistössä aktinomykeetit ovat yleensä harmittomia seuralaisia. Useat lajit kykenevät kuitenkin aiheutamaan opportunistisia infektioita sekä eläimillä että ihmisillä. Tavallisimpia aktinomykeetti-infektioita ovat hammmasperäiset pehmyskudosinfektiot tai erilaiset haavainfektiot, erityisesti puremahaavoista. 

Yleisesti kosteusvauriotaloissa

Kosteusvaurioisten rakennusten materiaalinäytteistä aktinomykeettejä löytyy myös yleisesti. Aktinomykeettien erittämien haihtuvien yhdisteiden (VOC) on esitetty aiheuttavan kosteusvauriorakennuksissa olevien ihmisten oireilua, esim. allergista alveoliittia. Kostuneille rakenteille tyypillinen "maakellarimainen" haju aiheutuu juuri aktinomykeettien haihtuvista aineenvaihduntatuotteista.

Koska aktinomykeetit ovat yleisiä maaperässä, ne löytävät tiensä myös vesistöihin ja pohjaveteenkin ja edelleen talousveden ottamoihinkin. Verkostovesien aktinomykeettejä on tutkittu melko vähän, osaksi siksi että ne juotuna eivät aiheuta ihmiselle terveyshaittaa tai -vaaraa. Lisääntyessään verkostossa ne kuitenkin aiheuttavat maku- ja hajuvirheitä. Tutkimuksissa on vesijohtoverkoston puhdistuksessa saaduista sakkanäytteistä sekä verkostoon liitetyistä biofilmikeräimistä on satunnaisesti löydetty aktinomykeettejä. erityisesti verkoston äärilaidoilla olevista havaintopisteistä. Saksalaiset tutkijat ovat löytäneet aktinomykeettejä talousveden raakavedestä sekä vesisäiliöiden PVC-pintoihin kertyneestä biofilmistä. Sveitsiläiset vesitutkijat seurasivat vesijohtoverkoston umpiperiin kertyvää mikrobistoa ja totesivat, että kun veden viipymä oli kaksi viikkoa, noin kolmanneksessa näytteistä tavattiin Actinobacter-suvun aktinomykeettejä. 

Tutkimustietoa ei ole

Veden maku- ja hajuhaittojen takia tutkittavaksi lähetetyistä näytteistä löytyy usein aktinomykeettejä, mutta systemaattista tutkimustietoa aktinomykeettien esiintymisestä suomalaisissa talousvesissä ei toistaiseksi ole. Vaikkeivat aktinomykeetit juotuina aiheutakaan vaaraa, voi niiden runsas esiintyminen verkostovedessä olla haitallista niiden aineenvaihduntatuotteiden takia. Aerosolille altistuminen, esimerkiksi suihkussa tai ilmankostuttajan vedestä, voi aiheuttaa allergiapohjaisia reaktioita. Suomessa suurin tällainen tapaus oli niin sanottu Nokian kylpykuume-epidemia 1978, jolloin pari sataa ihmistä sai oireita saunomisen tai suihkussa käymisen yhteydessä. Oireilu loppui, kun vesilaitoksen suodattimet ja vesijohtoverkko puhdistettiin. 

Veden viipymät jakeluverkostoissa ovat kasvamaan päin, osin pienenevän vedenkulutuksen myötä. Tällöin biofilmien muodostus putkistossa lisääntyy ja aktinomykeeteilläkin on hyvät lisääntymismahdolisuudet. Biofilmi- ja talousvesitutkimuksissa olisi syytä ottaa huomioon aktinomykeettien esiintyminen vesijohtoverkostossa.

Leena Korhonen
KTL, Ympäristöepidemiologian osasto

Kirjallisuutta:
Dott, W. & Waschko-Dransmann, D. 1981. Occurrence and significance of Actinomycetes in drinking water. Zbl Bacteriol. Microbiol. Hyg. B 173 (3-4): 217-32

Jaeggi, N.E. & Schmidt-Lorenz, W. 1990. Bacterial regrowth in drinking water. IV. Bacterial flora in fresh and stagnant water in drinking water purification and in the drinking water distribution system. Zbl. Hyg. Umweltmed. 190 (3): 217-35.

Rusin, P.A., Rose, J.B., Haas, C.N. & Gerba, C.P. 1997. Risk assessment of opportunistic bacteria l pathogen in drinking water. Rev. Environ. Contam. Toxicol. 152: 57-83.

Muittari, A., Kuusisto, P., Virtanen, P. et al. 1980. An epidemic of allergic alveolitis caused by tap water. Clin. Allergy 10:77-90