Publisher

National Public Health Institute
Original page

drought, epidemics, water, water supply and sewerage

Julkaistu 11.2.2004

Ei vettä, ei vesiepidemioita

Talousvesi on jo toisena peräkkäisenä vuotena loppumassa tuhansien talouksien kaivoista. Kuivuus on ollut yhtä paha viimeksi vuosina 1941-42. Paitsi että pohjavedet ovat alhaalla, myös järvien vedenpinta on matalalla haitaten mm. virkistyskäyttöä. Suomessa on kaikkiaan noin 300 000 haja-asutusalueen kaivoa, joissa on muitakin ongelmia kuin vedenpuute; liikaa rautaa, mangaania, fluoridia, arseenia tai uraania.

Maaliskuussa 2001 voimaan astui vesihuoltolaki, joka määrittelee vesihuoltolaitokset liikelaitoksen tyyppisiksi palvelulaitokseksi. Vesihuoltolaitoksilla ei siis enää ole viranomaistehtäviä. Varsinkin nyt kun edessämme on jälleen vesipulavuosi, pohjavesiin perustuvaa vedenhankintaa on kehitettävä ja korkeatasoiseen suunnitteluun on panostettava. 

Kunnat ovat tänä vuonna tehneet vesihuollon kehittämissuunnitelmat myös sellaisiin taajamiin, joissa vedenhuolto on ollut kiinteistökohtaisten kaivojen varassa. Kehittämissuunnitelmien toteuttaminen parantaa huomattavasti paitsi laatua myös veden riittävyyttä. Vettä ei suunnitelmilla saada taivaalta lisää, mutta veden laadun lisäksi sen riittävyyteen ja luotettavuuteen tulee panostaa. 
 
Kun edellisellä kerralla kirjoitin pääkirjoitusta talousvedestä, vesivälitteiset epidemiat olivat suurena huolenaiheena. Tuolloin näytti siltä, että vesiepidemioiden määrä oli kasvussa. Vesivälitteisiä epidemioita koskee sama ilmoitusvelvollisuus kuin kaikkia ruokamyrkytysepidemioita, mutta tarkennettu ilmoitusvelvollisuus astui voimaan 1997. Tällöin otettiin käyttöön Kansanterveyslaitoksen epidemiailmoituslomake. Vuodesta 1997 lähtien on kohtuullisen luotettavaa tietoa vesiepidemioista, joskin edelleenkin epidemiaepäilyjä jää ilmoittamatta. 

Kolmena vuotena vuoden 1997 jälkeen on ollut lukuisia vesivälitteisiä vesiepidemioita. Vuosina 1998 ja 2000 kumpanakin sairastui yli 6000 asukasta ja vuonna 2001 yli 1000 asukasta. Nyt kun nämä vähäsateiset vuodet ovat olleet, vesivälitteisiä epidemioita on ollut vain muutama vuodessa ja niihin sairastuneita vain joitakin satoja. Syykin on selvä. Epidemioiden syynä ovat yleensä huonosti perustetut tai suojatut pohjavesikaivot, joihin mikrobit kulkeutuivat veden mukana runsaiden sateiden jälkeen, lumien sulaessa ja järvien vedenpintojen noustessa. Nyt kun maaperä on rutikuiva, edes runsaatkaan sateet eivät riitä kuljettamaan mikrobeja tai tuomaan heikkolaatuista tekopohjavettä kaivoihin.

Vesivälitteisten epidemioiden hyvästä tilanteesta huolimatta kaikkien toiveena varmasti on, että saataisiin kohtuullisen runsaasti sateita ja talven mittaan vielä paljon lunta, jotta pohjavedet nousisivat. Vesihuoltolaitosten kehittämissuunnitelmilta ja niiden toteuttamiselta odotetaan ratkaisuja myös vesivälitteisten epidemioiden ehkäisemiseksi sitten, kun sateet tulevat.

Terttu Vartiainen
KTL, Ympäristöepidemiologian osasto