Publisher

National Public Health Institute

Rokotteiden kehittäminen tavallisimpia sukupuolitauteja vastaan ei ole ollut menestyksellistä. Sukupuolitauteja aiheuttavien mikrobien siirtymistä suojaamattomassa yhdynnässä yksilöstä toiseen on lähes mahdotonta estää kontaktin luonteen vuoksi. Itse taudin puhkeaminen saattaa olla estettävissä elimistön immuunipuolustusta tehostamalla.

Papilloomavirusrokotteilla, ja aivan äskettäin myös herpesrokotteilla on saatu varsin lupaavia tuloksia. Muitakin rokotteita, muun muassa klamydiaa vastaan kehitellään. Kysymystä siitä, voisiko yleinen “sukupuolitautirokote” olla lähitulevaisuudessa mahdollisuuksia rajoissa ja miten sitä tulisi käyttää tarkasteltiin Lääketiede 2004 tapahtuman yhteydessä järjestetyssä kansainvälisessä asiantuntijaseminaarissa.

“Vaikeat” taudit

Kuppa, tippuri ja HIV näyttävät olevan vielä rokotteiden saavuttamattomissa. Kahta ensinmainittua voidaan hoitaa lääkkein ja tehokkaalla tautitapausten löytämisellä. Kontaktien hoitamisella voidaan vaikuttaa myös näiden tautien levinneisyyteen. Esiintyvyyteen vaikuttavat kuitenkin monet ja monimutkaiset tekijät. Juuri nyt esimerkiksi näyttää paikallisia kuppaepidemioita paljastuvan monissa länsimaissa vaikka odotettiin, että HIV-tartunnan pelko voisi estää tällaiset. HIV:n kohdalla näyttääkin siltä, että ollaan ottamassa takapakkia: valistus ei enää vaikuta riittävästi ja monissa maissa raportoidaan HIV-tapausten yleistyvän erityisesti nuorten keskuudessa.

“Mahdolliset” taudit

Herpesvirus aiheuttaa toistuvasti esiin tulevia, kivuliaita rakkuloita niin suussa kuin genitaalialueellakin. Joskus se voi myös aiheuttaa aivotulehduksen tai vastasyntyneen yleistyneen, usein kuolemaan johtavan taudin. Genitaalialueen infektioiden aiheuttaja on tavallisesti nk. tyyppi 2 herpesvirus kun taas muilla alueilla tyyppi 1 on vallitseva tai yksinomainen. Liekö seksitavoista kertova seikka, että viime vuosina esimerkiksi USA:ssa teini-ikäisillä tyyppi 1-viruksen aiheuttamat sukuelinten herpekset ovat lisääntyneet.

Herpestautiin on yritetty kehittää rokotteita kymmeniä vuosia ilman merkittävää tulosta. Nyt on kuitenkin julkaistu tuloksia, joiden perusteella rokotteen kehittäminen sittenkin voi osoittautua mahdolliseksi. Tyyppi 2 herpesviruksesta kehitetty rokote näyttää antavan varsin hyvän suojan, mutta vain osalle rokotettuja. Suoja syntyy naisille mutta ei miehille ja vain niille, joilla ei ole aikaisemmin ollut sen enempää tyyppi 2:n kuin tyyppi 1:n aiheuttamaa tartuntaa. Ilmeisesti rokotteen vaikutusmekanismissa on vielä huonosti ymmärrettyjä yksityiskohtia, mutta tulos antaa kuitenkin aiheen optimismiin. Ilmeisesti herpeksen aiheuttama tauti voidaan sittenkin ehkäistä rokotteella. Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin paljon.

Erittäin yleiset papilloomavirusinfektiot ovat käytännöllisesti katsoen aina alkuvaiheessa oireettomia ja antavat kuulua itsestään vasta myöhemmin joko syylien tai pahimmassa tapauksessa kohdunkaulan syövän muodossa. Papilloomaviruksia on hyvin montaa tyyppiä, osa näyttää erityisesti aiheuttavan pahanlaatuisia kasvaimia, osa taas näyttää pystyvän ainoastaan hyvänlaatuisten kasvainten aikaansaamiseen. Jo joitakin vuosia sitten julkaistiin tutkimustuloksia, joiden perusteella näytti mahdolliselta kehittää tehoava rokote näitä viruksia vastaan. Valitettavasti yksi ja sama rokote ei näytä suojaavan eri tyyppejä vastaan, vaan rokotteessa täytyy olla mukana eri virustyyppien rakenneosia, mikä tekee rokotteen valmistamisen vaikeammaksi, muttei mahdottomaksi. Ensimmäiset laajat ja huolellisesti tehdyt tutkimustulokset ovat jo osoittaneet, että rokotteet pystyvät antamaan suojan jopa 90 prosentille rokotetuista. Näiden tulosten perusteella onkin ripeästi ryhdytty kehittämään tutkimusohjelmia, joista saatava tulos voisi kertoa, olisiko mahdollista estää esimerkiksi kohdunkaulan syöpä rokottamalla tytöt sopivassa iässä.

Kohdunkaulan syövän ehkäiseminen rokottamalla olikin eräs symposiumin keskeisiä teemoja ja useita tutkimushankkeita onkin käynnistynyt tai käynnistymässä. Tieto siitä, antaako rokote suojan vai ei, saadaan vasta varsin pitkän seuranta-ajan kuluttua. Siksi tutkimukset on suunniteltava ja toteutettava huolella ja sellaisessa ympäristössä, jossa myöhemmin mahdollisesti puhkeavaa syöpää koskeva tieto voidaan yhdistää rokotusta koskevaan tietoon. Helpompaa olisi tietenkin tutkia, estääkö rokotus kyseisen virustyypin aiheuttaman tartunnan. Tämä ei kuitenkaan riitä. On ainakin teoriassa mahdollista, että vaikka rokotus syrjäyttäisi jonkin virustyypin, tilalle voi tulla toinen, jonka vaikutuksista ei ole tällä hetkellä riittävästi tietoa.

Klamydia – murheenkryyni

Klamydiatartunnat ovat jatkuvasti vain lisääntyneet erityisesti nuorten keskuudessa, mikä kertoo siitä, että suojaamaton seksi on taas “tulossa muotiin”. Klamydiarokotteen kehittämistä on yritetty vuosia, liittyisihän siihen loistavat näkymät niin kansanterveydellisestä menestyksestä kuin taloudellisestakin.

Eläimillä suoritettujen kokeiden perusteella näyttää ilmeiseltä, että vaikkei rokotteella voidakaan estää tartuntaa, tauti saattaisi silti estyä. Johtaisiko tämä täysin päinvastaiseen tulokseen kuin toivotaan? Saattaisihan olla, että kun klamydiaa ei tarvitse pelätä eikä sen aiheuttamasta infektiosta ole tietoa, tartunnat leviäisivät yhä lisää.

Vaikka uusimmat tutkimukset ovat paljastaneet kiinnostavia yksityiskohtia klamydiataudin syntyyn vaikuttavista immunologisista ja muista tekijöistä, rokotteen kehittämisen tiellä on vielä ilmeisesti monia vakavia esteitä.

Voidaanko sukupuolitauteja torjua rokotteilla?

Kysymys yleisestä sukupuolitautirokotteesta ja sen vaikuttavuudesta liittyy hyvin moniin biologisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin:

Suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä kontakti on hyvin läheinen ja myös eläviä soluja siirtyy yksilöstä toiseen, joten tartunnan estäminen on vaikeaa tai mahdotonta.

Infektioannos voi vaihdella hyvinkin paljon. Toisinaan siirtyvä mikrobimäärä on pieni ja rokotuksen antama “lisäsuoja” saattaa riittää, toisinaan taas annos on suuri eikä tartuntaa voi millään estää.

Evoluution mukana myös ihmiseen on rakentunut fysiologisia suojamekanismeja estämään tartunnan siirtymistä, mutta niiden teho näyttää vaihtelevan fysiologisista syistä varsin huomattavastikin. Ellei näiden merkitystä kunnolla ymmärretä, voidaan valita väärä strategia rokotteen kehittämiseksi.

Kuten muidenkin kontaktien kohdalla, myös sukupuolikontaktien määrä ja vaihtelevuus lisääntyvät globaalisti. Ihmiset liikkuvat ja kohtaavat yhä tiheämmin, ihmisten määrä lisääntyy ja myös sukupuolikontaktien määrä lisääntyy seksuaalisesti aktiivisen iän pidentyessä ja muistakin syistä. Aivan kuten muidenkin “uusien ja uhkaavien” epidemioiden kohdalla, myös sukupuoliteitse tarttuvien mikrobien kohdalla mahdollisuudet myös kokonaan uusien tautien syntymiseen ja leviämiseen ovat olemassa. Aika näyttää millainen kansanterveydellinen vaikutus niillä tulee olemaan. Ja sen, voimmeko asiaan vaikuttaa rokottein itseämme hyödyttävällä tavalla.

Pauli Leinikki KTL, Infektioepidemiologian osasto