Publisher

National Public Health Institute

Sosioekonomiset terveyserot: Infektiotaudit ja sosioekonomiset tekijät

Tartuntatautien ja huonojen elinolojen yhteys on perinteisesti hyvin tunnettu, samoin kuin kehitysmaiden suuri infektiotautitaakka. Varsinaisia sosioekonomisia terveyseroja infektiotautien alueella on kuitenkin tutkittu suhteellisen vähän, vaikka tähän on Suomessa erinomaiset mahdollisuudet. KTL:n infektioepidemiologian osastolla käynnistynyt tutkimus valottaa sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä pneumokokki-infektioihin.

Teollisuusmaista julkaistuissa tutkimuksissa on tarkasteltu eniten infektiotauteihin kuolleisuutta, jonka on useissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä sosioekonomiseen asemaan. Esimerkiksi Suomessa 1980-luvun lopulla 60 vuotta täyttäneiden työntekijämiesten kuolleisuus tartuntatautien pääluokkaan kuuluviin kuolemansyihin oli noin 90 prosenttia suurempi kuin ylempien toimihenkilöiden. Keuhkokuumekuolleisuudessa sosioekonomisten ääriryhmien välinen ero oli noin 60 prosenttia. Naisilla erot olivat samansuuntaiset mutta vähäisemmät.

Monen yksittäisen infektiotaudin ja tautiryhmän ilmaantuvuus ja esiintyvyys ovat suurimmat alimmissa sosioekonomisissa ryhmissä. Tällainen yhteys on raportoitu useista teollisuusmaista muun muassa pneumokokki-infektioissa, meningokokki-infektioissa, HIV-infektiossa, sukupuolitaudeissa, sytomegalovirusinfektioissa, HSV-1-infektioissa, A- ja B-hepatiitissa, helikobakteeri-infektioissa. Myös hengitystieinfektiot ovat yleisimpiä työttömien ja sosiaalisen asemansa alhaiseksi arvioivien parissa. Tuberkuloosin yhteys sosiaaliseen asemaan on tunnettu jo pitkään ja se ilmenee vahvana edelleen. Amerikkalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä tehdyissä tutkimuksissa on todettu eroja mustien ja valkoisten välillä lähes kaikilla terveydenhuollon alueilla, joita on keksitty tutkia (esim. HIV-lääkitys, rokotusten kattavuus). Sosioekonomisen aseman erottaminen rotu/etnisyys käsitteestä on näissä tutkimuksissa vaikeaa. Suurin osa raportoiduista tartuntatautien ja sosiaalisen aseman yhteyksistä perustuu ekologisiin tai seuranta-aineistoihin. Yksilötason tietoa vertailevista tutkimuksista on vähän, eikä kotimaisia tutkimuksia aiheesta juurikaan ole.

Alkoholi ja tupakka ovat tärkeitä syitä sosioekonomisten terveyserojen taustalla myös monissa infektiotaudeissa. Tupakointi on osoitettu muun muassa keuhkokuumeen, pneumokokki-infektioiden ja meningokokki-infektion riskitekijäksi.

Eräissä maissa on todettu sekä lasten rokotusohjelman että aikuisten pneumokokki-, influenssa- ja hepatiitti B -rokotusten kattavuudessa suuria eroja sosioekonomisten ryhmien välillä. Toimiva neuvolajärjestelmä on Suomessa pitänyt lasten rokotuskattavuuden hyvänä ja väestöryhmien väliset erot pikkulasten rokotusten kattavuudessa ovatkin meillä todennäköisesti vähäisiä. Aikuisten suhteen asiasta ei kuitenkaan ole tietoa. Tietyllä alueella Englannissa havaittiin Haemophilus influenzae tyyppi b -rokotteen käyttöönoton jälkeen viitteitä siitä, että sosioekonomiset erot uuden rokotuksen kattavuudessa olivat suurempia kuin rokotusohjelman muilla rokotteilla. Vastaavanlainen ilmiö on mahdollinen uusien, kalliiden rokotteiden kohdalla. Esimerkiksi pneumokokkikonjugaatti- ja vesirokkorokotteita ei ole otettu kansalliseen rokotusohjelmaamme lähinnä niiden kalliin hinnan takia.

Pneumokokkitauti ja sosioekonomiset tekijät

Pneumokokki (Streptococcus pneumoniae) on tärkein alahengitysteiden infektioita ja aivokalvontulehdusta aiheuttava bakteeri. Suomessa se aiheuttaa vuosittain 600–700 vakavaa, invasiivista tautitapausta, joissa bakteeri eristetään verestä tai selkäydinnesteestä otetusta näytteestä. Noin kymmenes työikäisistä aikuispotilaista kuolee näihin tauteihin ja aivokalvontulehdus aiheuttaa pysyvän kuulovaurion noin kolmasosalle toipuneista. Pneumokokin aiheuttamien tautien ehkäisemiseksi on käytettävissä rokotteita, joille on vastikään annettu uusittuja käyttösuosituksia (Rokottajan käsikirjan verkkoversio, www.ktl.fi).

Pneumokokki-infektion ilmaantuvuuden ja sosioekonomisen aseman yhteys on havaittu amerikkalaisissa ekologisiin aineistoihin perustuneissa tutkimuksissa, joissa on löydetty yhteys alueen talouksien käytettävissä olevien tulojen ja invasiivisen pneumokokkitaudin ilmaantuvuuden välillä. Pneumokokin mikrobilääkeresistenssin yleisyyden ja valkoiseen rotuun kuulumisen välinen yhteys voi liittyä eroihin antibioottien käytössä eri etnisissä ryhmissä. Aikuisten pneumokokki-infektion riskitekijöistä on julkaistu vain yksi yksilötason aineistoon perustuva, väestöpohjainen, kontrolloitu tutkimus. Tässä tapaus-verrokkitutkimuksessa sekä matala koulutustaso ja tupakointi olivat itsenäisiä pneumokokkitaudin riskitekijöitä.

Invasiivisista pneumokokki-infektioista (bakteeri eristetty verestä tai likvorista) on kerätty seurantatietoja kliinisen mikrobiologian labratorioista Kansanterveyslaitoksen ylläpitämään Valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin vuodesta 1994 alkaen. Infektioepidemiologian osastolla parhaillaan käynnissä oleva Kansanterveyslaitoksen terveyserojen tutkimusohjelmaan kuuluva tutkimus valottaa sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä pneumokokki-infektioiden esiintymiseen, vakavuuteen ja seurauksiin Suomessa. Tutkimuksessa selvitetään yksilötason aineistossa sosioekonomisten tekijöiden ja pneumokokki-infektioille altistavien muiden tekijöiden merkitystä pneumokokki-infektion aiheuttamien taudinkuvien ja kuolleisuuden taustalla. Tartuntatatautirekisteriin vuosina 1995–2001 ilmoitettujen noin 4300:n invasiivisen pneumokokkitapauksen tiedot on yhdistetty henkilötunnuksen avulla muiden terveydenhuollon rekisterien (STAKESin hoitoilmoitusrekisteri, Kansaneläkelaitoksen erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttavien sairauksien rekisteri ja Syöpärekisteri) sekä Väestötietojärjestelmän ja Tilastokeskuksen tietoihin. Pneumokokki-infektion sairastaneille potilaille on myös valittu väestötietojärjestelmästä iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan kaltaistettu vertailuryhmä.

Maassamme on erinomaiset mahdollisuudet tutkia sosioekonomisen aseman ja infektioiden välisiä yhteyksiä yhdistämällä tartuntatautirekisterin ja muiden terveydenhuollon rekisterien tietoja. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa suunniteltaessa pneumokokkirokotusten kohderyhmiä ja arvioitaessa rokotusten toteutumista eri sosiaaliryhmissä. Tutkimuksessa kehitettyjä menetelmiä ja kokemuksia käytetään jatkossa hyödynnettäessä tartuntatautirekisterin muita aineistoja analyyttisissä tutkimuksissa, muun muassa tarkasteltaessa vakavien Staphylococcus aureus - infektioiden sekä suolistoinfektioiden mahdollisia sosioekonomisia eroja.

Pekka Nuorti KTL, Infektioepidemiologian osasto pekka.nuorti@ktl.fi