Publisher

National Public Health Institute

Ruisleivästä suklaaseen – suomalainen ruokakulttuuri ja ravitsemussuositukset

Lihavuuden ja lihavuuteen liittyvien sairauksien yleistyminen ovat Suomen keskeiset ravitsemusongelmat. Suomalaisten ruokatottumusten muuttuessa perinteinen ruisleipä korvataan yhä useammin vehnäleivällä tai napostelulla ja perunan rinnalla käytetään pastatuotteita. Ruokakulttuurin muutokset heijastuvat ravitsemussuosituksiin, joilla pyritään tasapainottamaan kansan ruokavaliota siten, että energian saanti vastaa kulutusta ja ravintoaineiden saanti suosituksia.

Suomalaisten ruokavaliossa on edelleen runsaasti kovaa (tyydyttynyttä) rasvaa. Leipäviipaleella käytetty rasvalevite on nykyisin vain yksi tyydyttyneen rasvan saantilähteistä. Kova rasva saadaan useimmiten piilorasvana ruoista, leivonnaisista, pizzasta ja suklaasta. Myös suolaisten, rasvaisten naposteltavien käyttö on lisääntynyt. Uudet rasvanlähteet heijastavat tarjonnan ja ruokailutilanteiden muutoksia, välipalojen runsautta ja pikaruuan yleisyyttä.

Suosi kuitupitoisia, valikoi sokeripitoiset

Suomalaisten kuidunsaanti ruoasta jäi alle suositustason (>3 g/ MJ) Finravinto 2002 -tutkimuksen mukaan sekä miehillä että naisilla. Kuidun suositustaso ylittyi vanhimmilla ja Pohjois-Karjalan naisilla. Kuidun saanti heijastaa perinteisen ruisleivän käyttöä. Yli puolet kuidusta saadaan leivistä ja ruisleivän kuitupitoisuus on kolme kertaa suurempi kuin sekaleivän kuitupitoisuus.

Sokerin (sakkaroosin) saanti oli naisilla suositeltua (<10 % energiasta) suurempi. Myös nuorilla miehillä sakkaroosin saanti ylitti suositellun. Naisten ruokavalio sisältää kokonaisuudessaan kuitenkin vähemmän energiaa, ja pelkästään energiaa tuottava sokeri syrjäyttää vitamiini- ja kivennäispitoiset elintarvikkeet. Sokeria saadaan virvoitusjuomista, makeisista, lisätystä sokerista, leivonnaisista, marjaruoista ja maitovalmisteista. Sokerin käytön karsiminen kannattaa aloittaa elintarvikkeista, jotka eivät sisällä luontaisesti vitamiineja sisältäviä raaka-aineita eli virvoitusjuomista ja makeisista. Marjaruoat, leivonnaiset ja maitovalmisteet tuovat ruokavalioon makua ja vaihtelua kohtuullisesti käytettynä.

Välipaloista suuri osa energiaa

Elintarvikevalintojen muutokset heijastavat myös ateriarytmin muutosta. Makeiset, leivonnaiset ja juomat ovat tyypillisiä välipalojen valintoja. Välipalojen osuus energian saannista on huomattavan suuri. Suomalaiset ovat ehkä omaksuneet ravitsemuskasvatuksesta liian korostetusti ajatuksen ruokailun säännöllisyydestä. Lihavuuden välttämiseksi ruokavalion energian tulisi vastata fyysiseen aktiivisuuteen käytettyä energiaa. Välipalojen määrä ja energiapitoisten tuotteiden valinta välipaloilla on ensimmäisenä tarkistettava ruokavaliosta.

Ruokapalveluista laadukasta ruokaa

Henkilöstöravintoloiden ja muun ruokapalvelun käyttö on lisääntynyt 1980-luvulta 2000-luvulle työssä käyvien ja opiskelijoiden keskuudessa. Ruokapalvelut ovat osa suomalaista elintarviketalouden laatuketjua, ja tämä turvaa ravitsemuksellisesti hyvän tarjonnan. Ravitsemusneuvottelukunta (2003) on ehdottanut ravitsemusasiantuntemuksen turvaamista ruokapalveluiden suunnittelussa.

Työttömät, maaseudulla asuvat ja eläkeläiset, jotka eivät käytä julkisia tai yksityisiä ruokapalveluja, valitsevat omien tapojensa, kriteeriensä ja mahdollisuuksiensa mukaan kaupan elintarviketarjonnasta. Kasvisten osuuden kasvu kotitalouksien kulutusmenoista osoittaa hyvää kehitystä. Myös rasvan laadussa näyttäisi kodeissa tapahtuneen suositusten mukaisia uudistuksia, sillä kasviöljyä käyttää ruoanvalmistuksessa noin puolet väestöstä. Ravitsemusneuvottelukunta (2003) on esittänyt, että kuluttajien valmiuksia terveyttä edistävien elintarvikkeiden valintaan ja tasapainoisten aterioiden koostamiseen tulee parantaa. Riittävätkö tässä viestinnän keinot, vai voidaanko soveltaa myös hintapoliittisia ratkaisuja?

Finravinto 2002 -tutkimuksen mukaan monet perinteiset ruokalajit kuten lihamakaronilaatikko, lihakeitot tai jauhelihakastikkeet ovat suosittuja. Näiden ruokalajien suosio ei näytä riippuvan edes ruokailupaikasta. Sen sijaan erilaiset broileriruoat näyttävät yleistyneen eniten pääkaupunkiseudulla. Pääruokien valinta osoittaa perunan korvautuneen osittain pastalla ja riisillä, mutta peruna on edelleen hyvä osa suomalaista ruokavaliota.

Aterian keventäminen

Ravitsemussuositusten mukainen aterian lautasmalli esittää lautasen täyttämistä puoliksi vähän energiaa sisältävillä kasviksilla. Aterian koostamisen vaikeus ei olekaan pääruoan valinnassa vaan monipuolisen, tuoreen kasvisannoksen lisäämisessä ja koko aterian keventämisessä. Hyvän ravitsemuksen soveltaminen edellyttää usein perinteisen aterian muuttamista eikä pelkästään uuden tuotteen lisäämistä ruokavalioon.

Elintarviketeollisuus on osittain painottanut tuotekehittelyssään terveystavoitteisia tuotteita kuten vähärasvaisia tai funktionaalisia elintarvikkeita. Väestön terveystutkimuksessa funktionaalisia tai vitaminoituja elintarvikkeita käytti vähintään viikoittain 10–30 prosenttia aikuisista. Vähärasvaisten tuotteiden myönteisestä merkityksestä painon hallinnassa on vain vähän selvityksiä. Terveysvaikutteisten tuotteiden kehittely voi vaikuttaa yllättävästi elintarvikkeiden muuhun koostumukseen, esimerkiksi vettä sitoviin suoloihin, ja edellyttäisi koostumuksen tutkimista toistuvasti ja säännöllisesti. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet on tarkoitettu tietyille kohderyhmille. Kaikille väestöryhmille soveltuvat suositeltavan ruokavalion mallit perustuvat tavallisten, hyvien raaka-aineiden valintaan.

Tumma leipä on säilyttänyt päivittäisen asemansa suomalaisessa ruokapöydässä hyvin, mutta tumma leipä ei enää ole täysin rukiista. Rukiin kokonaiskäyttö laskee, koska leivän käyttö vähenee, perinteinen ruisleipä korvautuu vehnä- ja perunapitoisella leivällä tai rukiinen karjanpiirakka korvautuu vehnävaltaisella riisipiirakalla.

Tiedosta käytäntöön

Ruokavalion myönteinen kehitys edellyttää terveyttä edistävien toimien suunnittelua muuttuvaan tarjontaan sovellettuna. Suositeltava ruokavalio on monipuolinen ja perustuu runsaaseen leivän, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöön.

Vaikka hyvästä ruokavaliosta tiedetään paljon, on tieteellisen tiedon soveltaminen kuluttajan arkitiedoksi vaikeaa. Esimerkiksi suositus kovan rasvan välttämisestä on johtanut leivälle levitettävän rasvan karsimiseen, ja vaarana on, että se on tulkittu esteeksi leivän käytön lisäämiselle. Tiedon runsaus, ristiriitaisuus ja vaikeaselkoisuus on vaikeuttanut ravitsemussuositusten noudattamista. Korkeimmin koulutetut ovat parhaiten motivoituneet terveisiin elintapoihin ja omaksuneet elintarvikkeiden ravintosisältöä koskevan tiedon. Useimmilla kuluttajilla on kuitenkin vaikeuksia valita ravitsemussuositusten mukaisesti muuttuvassa ruokakulttuurissa.

Hyvän ravitsemuksen edistäminen tarvitsee uudenlaista laadullista tutkimusta ja tutkimusaineistojen analyysiä eri väestöryhmien valintatilanteiden ja vaikutusmahdollisuuksien tunnistamiseksi.

Marja-Leena Ovaskainen KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto

Kirjallisuus:

Ovaskainen M-L, Reinivuo H, Tapanainen H, ym. Suomalaisten aikuisten ruokavalion nykypiirteet. SLL 2004;59:1525-30.

Raulio S, Mukala K, Ovaskainen M-L, ym. Työaikainen ruokailu Suomessa. Helsinki: Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2004.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Toimintaohjelma kansallisten ravitsemussuositusten toteuttamiseksi. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriö 2003. www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta