Publisher

National Public Health Institute
Original page

adult, aged, babies, BCG Vaccine, child, child, preschool, control, haemophilus vaccines, hepatitis a vaccines, hepatitis b vaccines, immunization programs, immunization schedule, immunization, secondary, infectious diseases, influenza, injurious effects, measles vaccine, measles-mumps-rubella vaccine, meningococcal vaccines, middle aged, monitoring, mumps vaccine, newborn babies, pertussis vaccine, poliovirus vaccines, preschoolers, prophylaxis, rubella vaccine, school-age children, smallpox vaccine, target groups , tetanus toxoid, vaccination, vaccines, combined

Julkaistu 3.1.2005

Yleinen rokotusohjelma

Yleisen rokotusohjelman tavoitteena on suojata suomalaiset mahdollisimman hyvin rokotuksin estettävissä olevia tauteja vastaan ( taulukko 11). Rokotukset ovat vapaaehtoisia ja maksuttomia. Rokotusohjelman uudistustarpeisiin vaikuttavat tartuntatautien epidemiologiassa tapahtuvat muutokset, rokotteisiin liittyvät haittavaikutukset ja uusien rokotteiden tulo markkinoille. Yleisen rokotusohjelman rokotusten aloittamisvuodet luetellaan taulukossa 12.

Tartuntatautien vastustamistyön yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Siten myös rokotusohjelmaa koskeva päätöksenteko tapahtuu sosiaali- ja terveysministeriössä. Tartuntatautien vastustamistyön asiantuntijaelimenä toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä tartuntatautien neuvottelukunta. Tartuntatautien vastustamistyön asiantuntijalaitoksena toimii Kansanterveyslaitos (KTL). Sosiaali- ja terveysministeriön rokotusohjelmaa koskevan päätöksenteon tukena asiantuntijoina toimivat kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä, Kansanterveyslaitoksen rokotussuositustyöryhmä sekä rokotekohtaiset asiantuntijaryhmät. Vastuu rokotusten käytännön järjestämisestä kuuluu kunnille (tartuntatautilaki 935/2003).

Rokotusaikataulun laatiminen on aina kompromissien tekoa. On otettava huomioon rokotuksella torjuttavan taudin vakavuus ja siihen sairastumisen vaara eri ikäisillä, rokotettavan immuunipuolustuksen kypsyys, rokotteen teho, mahdolliset haittavaikutukset sekä terveydenhuollon toiminnalliset ja taloudelliset näkökohdat. Päämääränä on saavuttaa riittävä suojateho mahdollisimman varhain mahdollisimman vähillä rokoteannoksilla ja haittavaikutuksilla.

Yleisen rokotusohjelman toteutumisen säännöllinen seuranta on sosiaali- ja terveysministeriön Kansanterveyslaitokselle määrittelemä tehtävä. Aikaisemmin rokotuskattavuutta seurattiin valtakunnallisesti terveydenhoitajien tekemillä ilmoituksilla. Kun tartuntatautien esiintymisen ja rokotusohjelman toteutumisen seuranta siirtyi vuonna 1992 Kansanterveyslaitokselle, terveydenhoitajien ylläpitämä kaikkien rokotusten kirjaamiseen perustuva seuranta korvattiin säännöllisesti muutaman vuoden välein tehtävillä otantatutkimuksilla.

Toimivan neuvolajärjestelmän avulla rokotusohjelman toteuttaminen onnistuu hyvin. Rokotuskattavuus on Suomessa perinteisesti ollut hyvä ja maailmanlaajuisesti esimerkillinen. Lähes kaikki lapsiperheet käyttävät kunnallisen lastenneuvolan palveluja. Viimeisimmän, vuonna 1999 syntyneitä lapsia koskevan rokotuskattavuustutkimuksen ( www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/rokottaminen/rokotuskattavuus ) mukaan yli 93 % suomalaislapsista saa 24 ikäkuukauteen mennessä kaikki rokotusohjelman mukaiset rokotukset. Yksittäisten rokoteannosten kattavuus oli yli 95 %. Myös rokotusaikataulua noudatettiin hyvin.

Maksuttomia influenssarokotteita on syksystä 2002 tarjottu lääketieteellisten riskiryhmien lisäksi myös terveille 65 vuotta täyttäneille, sillä riski sairastua vakavaan influenssaan suurenee iän myötä, vaikka henkilöllä ei ole mitään todettua tautia. Kuntien antamien tietojen mukaan 65 vuotta täyttäneistä henkilöistä 46 prosenttia rokotettiin syksyllä 2003 (43 % syksyllä 2002). WHO:n yleiskokouksen v. 2003 päätöksen mukaan riskiryhmien influenssarokotusten kattavuuden tulisi olla 50 % vuonna 2006 ja 75 % vuonna 2010. Influenssarokotusten toteuttamisessa on siis parantamisen varaa.

Rokotusohjelma uudistui 1.1.2005

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus rokotuksista ja tartuntatautien raskaudenaikaisesta seulonnasta (421/2004) antaa ohjeet käytettävistä rokotteista ja niiden antoaikataulusta 1.1.2005 alkaen (tartuntatautilaki 935/2003) (ks. liite Sosiaali- ja terveysministeriön asetus rokotuksista ja tartuntatautien raskaudenaikaisesta seulonnasta).

Neuvolassa annettavien pistosten määrä vähenee, kun siirrytään käyttämään uusia yhdistelmärokotteita. Perusrokote tulee olemaan kurkkumätä-jäykkäkouristus-hinkuyskä-polio-Hib-yhdistelmärokote (DTaP-IPV-Hib), joka sisältää soluttoman hinkuyskärokotteen (aP, a = acellular, soluton). Neljän vuoden iässä immuniteettia tehostetaan yhdellä annoksella DTaP-IPV-rokotetta. MPR rokotuksia jatketaan nykyisellä aikataululla 14-18 kk:n ja 6 vuoden iässä. Siirtymävaiheen jälkeen ei lastenneuvolassa muita rokotteita juurikaan tarvita. Rokotus tuberkuloosia vastaan (BCG) annetaan edelleen pääsääntöisesti synnytyssairaalassa. ( taulukot 13 ja 14.)

Soluton hinkuyskärokote

Yhdistelmärokotteeseen sisältyvä soluton hinkuyskärokote sisältää hinkuyskäbakteerin proteiiniantigeeneja kokonaisten tapettujen hinkuyskäbakteerien sijasta. Soluttomat hinkuyskärokotteet aiheuttavat vähemmän kuume- ja paikallisreaktioita kuin aiemmin rokotusohjelmassa alle 2-vuotiaille annettu kokosoluinen hinkuyskärokote (wP, w = whole cell, kokosoluinen). Parhaiden soluttomien hinkuyskärokotteiden teho on eri tutkimuksissa ollut 75-95 %, mikä vastaa kokosolurokotteiden tehoa.

DTaP-IPV-Hib-yhdistelmärokote

DTaP-IPV-Hib-yhdistelmärokotteella saadaan aikaan suoja kurkkumätää (D, difteria), jäykkäkouristusta (T, tetanus), hinkuyskää (P, pertussis), poliota sekä Haemophilus influenzae tyyppi b -bakteerin (Hib) aiheuttamia vakavia tauteja vastaan. Solutonta hinkuyskärokotetta lukuun ottamatta yhdistelmärokotteeseen sisältyvät rokotteet ovat tyypiltään samanlaisia kuin nykyisessä rokotusohjelmassa erillisinä tai pienempinä yhdistelminä annettavat rokotteet: rokote sisältää difteria- ja tetanustoksoideja, puhdistettuja, tapettuja polioviruksia ja Hib-bakteerin polysakkaridia liitettynä kantajaproteiiniin.

Vähemmän pistoksia

DTaP-IPV-Hib-rokotetta käyttämällä pienten lasten rokotusohjelma voidaan toteuttaa aiempaa vähemmillä pistoksilla: kahteen ikävuoteen mennessä viidellä pistoksella saadaan suoja samoja tauteja vastaan kuin aiemmin 12 pistoksella ( kuva 2).

Vähän haittavaikutuksia

Kliinisissä tutkimuksissa tavallisimpia yhdistelmärokotteiden aiheuttamia haittoja ovat olleet lievät pistospaikan reaktiot (punoitus, turvotus) ja joskus lievä lämmönnousu. Näitä tavanomaisia haittavaikutuksia voidaan uudessa rokotusohjelmassa odottaa tulevan aiempaa vähemmän, koska käytössä on soluton hinkuyskärokote ja koska rokotuskerrat vähenevät.

Viittä tautia vastaan suunnatut yhdistelmärokotteet ovat olleet käytössä vuodesta 1997 alkaen mm. useissa Euroopan maissa ja tänä aikana niillä on rokotettu miljoonia lapsia eri puolilla maailmaa. Laajassa käytössä havaittuja harvinaisia haittavaikutuksia ovat olleet korkea kuume, allergiset reaktiot, ohimenevä velttous ja huono reagointi sekä kouristuskohtaukset. Kaikkia näitä on raportoitu myös neuvolan aiempaan rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden antamisen jälkeen.

Yhtä hyvä teho

Yhdistelmärokotteella estettävien tautien ilmaantuvuus on erillisrokotteiden aikaan verrattuna pysynyt ennallaan tai edelleen laskenut niissä maissa, joissa yhdistelmärokotteita on käytetty. Yhdistelmärokotteen aikaansaamat vasta-ainetasot ovat joiltakin osin hieman matalampia kuin erillisrokotteilla aikaansaadut. Tällä ei katsota olevan käytännön merkitystä. (Ks. Uudet yhdistelmärokotteet).

Aiemman rokotusohjelman mukaan kurkkumätä, jäykkäkouristus ja hinkuyskäsuojan saamiseksi lapsille annettiin neljä annosta DTwP-rokotetta kahden ensimmäisen ikävuoden aikana. Vastaavan suojan saamiseksi kolme annosta DTaP-IPV-Hib-yhdistelmärokotetta riittää, kun rokotukset annetaan uuden rokotusohjelman mukaisesti 3, 5 ja 12 kuukauden iässä.

Rokotusaikataulu

Uudessa rokotusohjelmassa DTaP-IPV-Hib-yhdistelmärokote annetaan 3, 5 ja 12 kuukauden iässä. Muissa Pohjoismaissa käytetään samaa aikataulua. (Ks. liite Sosiaali- ja terveysministeriön asetus rokotuksista ja tartuntatautien raskaudenaikaisesta seulonnasta).

Tehosterokotusten tarve

Kolmen DTaP-IPV-Hib-annoksen ohjelma edellyttää tehosterokotusta neljän vuoden iässä. Difteriavasta-ainepitoisuudet pienenevät 3-4 vuodessa, ja ilman tehostetta osa lapsista jäisi suojatta. Myös tetanus- ja pertussisimmuniteetin tehostaminen on tässä iässä paikallaan. Viides pistos solutonta hinkuyskärokotetta (dtap) annetaan 14-15-vuotiaana. Se korvaa myös aiemmin 11-13-vuotiaana annetun dT-rokotteen. Teini-iässä annettavissa tehosterokotteissa (dtap) on pienemmät antigeenipitoisuudet kuin ennen kouluikää annettavissa rokotteissa ( taulukko 13).

Aikuisten tulisi huolehtia, että he ovat saaneet vähintään kolme jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja poliorokotusta. Rokotussuojaa tehostetaan taulukon 15 mukaisesti (ks. Aikuisväestön rokotukset).

Lisäksi jokaisella aikuisella tulisi olla joko sairastettujen tautien tai kahden MPR-rokoteannoksen antama suoja tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan. Jos aikuisen rokotussuoja todetaan näiden rokotusten osalta puutteelliseksi, se täydennetään.

Taulukko 16 ( Rokotusohjelmat aiemmin rokottamattomille ja osittain rokotetuille lapsille ja aikuisille mikäli yleisen rokotusohjelman suositusikä on ohitettu).

Hyvän ja pitkään kestävän pertussis-, difteria- ja tetanussuojan turvaamiseksi tarvitaan siis viisi rokotuskertaa 15 vuoden ikään mennessä. Sen sijaan Hib-tehosterokotuksia ei enää tarvita kahden ikävuoden jälkeen eikä polioimmuniteetin rutiininomainen tehostaminen ole tarpeen taudin häviämisen myötä. (Ks. Aikuisväestön rokotukset.)

Yhdistelmärokotteen liittäminen rokotusohjelmaan

Kaikki lapset siirtyivät uuteen rokotusohjelmaan vuoden 2005 alussa. Tätä ennen aloitettuja rokotuksia jatketaan uutta rokotusohjelmaa yksilöllisesti soveltaen. Kansanterveyslaitos antaa siirtymävaiheen rokotuksista yksityiskohtaiset ohjeet, (ks. liite Malli eri ikäisten lasten siirtymisestä uuteen rokotusohjelmaan (RONJA) ).

Kansainväliset tutkimukset ja muiden maiden kokemukset osoittavat, että DTwP:llä aloitettuja rokotuksia voidaan jatkaa solutonta hinkuyskärokotetta sisältävällä yhdistelmällä. Siirtymävaiheen yksilöllinen ohjeistus takaa kaikille lapsille samanlaisen perussuojan riippumatta siitä, missä vaiheessa rokotusohjelmaa he olivat vuoden 2005 alkaessa.

Kenelle yhdistelmärokotetta ei voi antaa?

Yhdistelmärokotteen voi antaa lähes kaikille. Erittäin harvinaisissa tapauksissa rokoteallergia tai hinkuyskärokotteen vasta-aiheisuus voi estää rokotteen käytön. KTL:n rokoteturvallisuuslääkäri ottaa kantaa vasta-aihe-epäilyyn rokotteen haittavaikutusilmoituksen tai hoitavan lääkärin kirjallisen ilmoituksen perusteella ja suunnittelee tarvittaessa lapselle yksilöllisen rokotusohjelman. Kansanterveyslaitos toimittaa lasta varten rokoteturvallisuuslääkärin suosittaman yksilöllisen rokotusohjelman mukaiset rokotteet.

Influenssa- ja hepatiittirokotteet

Erikseen määritellyille henkilöryhmille, joiden terveyttä influenssa oleellisesti uhkaa, annetaan vuosittain ennen epidemiakauden alkua influenssarokotus (ks. Influenssarokotteet). KTL ilmoittaa vuosittain käytettävät rokotteet ja rokotusindikaatiot sekä huolehtii influenssarokotteiden jakelusta terveyskeskuksiin. Syksyllä 2002 rokotettaviin ryhmiin lisättiin kaikki 65 vuotta täyttäneet. Henkilölle, jolla elinolosuhteidensa vuoksi on lisääntynyt vaara saada hepatiitti A tai B -tartunta, annetaan hepatiittirokotukset Kansanterveyslaitoksen antamien rokotusaiheiden mukaisesti ( taulukko 14, ks. myös taulukko 24 Kansanterveyslaitoksen suositus hepatiittirokotteiden kohderyhmiksi yleisen rokotusohjelman osana).