Publisher

National Public Health Institute

Infektiot ovat alle kouluikäisten lasten yleisin terveysongelma. Päiväkotilasten sairauspoissaoloista yhdeksän kymmenestä johtuu infektiosta. Infektioiden esiintyvyydessä on suuria eroja eri päivähoitomuotojen välillä. Päiväkotihoidossa olevat lapset sairastavat 2-3 kertaa enemmän kuin perhepäivähoidossa olevat ja nämä taas jonkin verran enemmän kuin kotihoidossa olevat lapset. Päiväkotihoidossa olevat lapset sairastavat 2,7-kertaa enemmän välikorvatulehduksia ja 1,6-kertaa enemmän ripulitauteja ja ovat 2,5-kertaa useammin kuumeessa verrattuna kotihoidossa oleviin lapsiin.

Lapsen sairauteen liittyy aina paitsi lapsen ja hänen vanhempiensa elämänlaadun heikkenemistä myös kustannuksia niin perheille kuin yhteiskunnalle. Infektiota hoidetaan oireenmukaisin lääkkein, mutta usein myös antibiootein. Toistuvat antibioottikuurit lisäävät lapsen riskiä saada elimistöönsä lääkkeille vastustuskykyisiä bakteereita, mikä on uhka sekä lapselle itselleen että hänen lähiympäristölleen. Sairaan lapsen hoito vaatii usein vanhempien poissaoloa työstä, ja lasten infektiot tarttuvat myös heidän vanhempiinsa ja päiväkotihenkilöstöön lisäten heidän sairastavuuttaan.

Mikrobilääkehoidon strategiat-ohjelma (MIKSTRA) on tutkimus- ja kehittämishanke, jossa on kerätty maanlaajuisesti tietoa avohoidon infektioiden diagnostiikasta ja hoidosta terveyskeskuksissa vuosina 1998-2002 (www.mikstra.fi). MIKSTRA-tiedonkeruun tuloksista havaitaan, että terveyskeskuksessa hoidetut avohoidon infektiot painottuvat voimakkaasti alle kouluikäisiin lapsiin ja kaikkein suurin ikäryhmä ovat alle kolmevuotiaat (kuva 1). Neuvolaikäiset lapset muodostavat neljänneksen sekä kaikista terveyskeskusvastaanotolla käyneistä infektiopotilaista että kaikista antibioottia saaneista potilaista, mikä on noin kaksi ja puolikertainen heidän väestöosuuteensa nähden.

Kelan reseptitiedoston mukaan jopa kaksi kolmasosaa alle kolmevuotiaista lapsista saa vuosittain antibioottikuurin ja 5-6-vuotiaistakin vielä 40 %, kun muun väestön kohdalla vastaava osuus on 20-30 %. Lapsille ei kuitenkaan määrätä antibiootteja sen herkemmin kuin muullekaan väestön osalle. Joidenkin infektioiden kohdalla etenkin pienten lasten suhteen ollaan jopa pidättyväisempiä (taulukko 1). Pikkulasten infektiot ovat valtaosin virusten aiheuttamia, yleensä lieviä hengitystieinfektioita ja niiden bakteeriperäisiä jälkitauteja (kuva 2). Useimmat näistä paranevat itsestään ja antibioottihoidosta on useimmissa tapauksissa vain marginaalinen hyöty.

Lienee epärealistista ajatella, että pikkulasten infektiosairastuvuutta vähennettäisiin palaamalla takaisin kotihoitoon. Infektioiden vähentämisellä on kuitenkin suuri kansanterveydellinen ja -taloudellinen merkitys. Oulussa 1990-luvun alkupuolella tehdyssä tutkimuksessa pystyttiin päiväkotilasten ja heidän vanhempiensa infektiosairastavuutta vähentämään yksinkertaisilla hygieenisillä toimilla. Tutkimuksessa sekä lasten että vanhempien sairauspoissaolot, infektio-oireiset päivät, infektioepisodien lukumäärä sekä antibioottikuurien määrä laskivat jopa kolmanneksella. Lasten tiivis yhdessäolo suurissa ryhmissä tekee päiväkodeista myös melkoisia resistenttien bakteerien hautomoita. Infektioiden näkökulmasta päiväkotihoidon turvaaminen alle kolmevuotiaille on huonompi ratkaisu kuin olisi sen turvaaminen yli kolmevuotiaille. Alle kolmivuotiaille soveltuisikin ilmeisesti paremmin hoito kotona tai pienryhmässä.

Neuvolaikäisten infektiosairastuvuus on huomattavan korkea, mikä johtaa runsaaseen antibioottien käyttöön. Siksi kaikki toimet, joilla neuvolaikäisten infektiosairastuvuutta ja mikrobilääkehoitoja voidaan vähentää, ovat tervetulleita.

Kuva 1Infektiopotilaiden ikä- ja sukupuolijakauma MIKSTRA-ohjelmassa v. 1998–2002.

Kuva 2. Infektioiden jakauma (%) eri ikäryhmissä MIKSTRA-terveyskeskuksissa v. 1998-2002.

Taulukko 1. Mikrobilääkettä saaneiden potilaiden osuus (%) yleisimmissä infektioissa eri ikäryhmissä MIKSTRA-terveyskeskuksissa v. 1998-2002.

Ulla-Maija Rautakorpi
MIKSTRA-työryhmä

MIKSTRA-ohjelmassa ovat mukana 30 MIKSTRA-terveyskeskusta, 20 verrokkiterveyskeskusta sekä KTL, Stakes, Lääkelaitos, Kela, Duodecim sekä Helsingin, Tampereen, Turun ja Kuopion yliopistot

Lähteet
Möttönen M, Uhari M. Absences for sickness among children in day care. Acta Paediatr 1992;81:929-932.

Pönkä A, Salminen E, Nykänen M, Dahlbom M, Nurmi T. Lasten sairastavuus päiväkodeissa ja ryhmäperhepäiväkodeissa . Suom Lääkäril 1994;49:3579-83.

Nurmi T, Salminen E, Pönkä A. Infections and Other Illnesses of Children in Day-Care Centres in Helsinki II: Economic Losses . Infection 1991;19:331-335.

Arason VA, Kristinsson KG, Sigurdsson JA, Stefansdottir´G, Mölstad S. Do antimicrobials increase the carriage rate of penicillin resistant pneumococci in children? Cross sectional prevalence study. BMJ 1996;313:387-91.

Dunais B, Pradier C, Carsenti H, Sabah M, Mancini G, Fontas E and Dellamonica P. Influence of child care on nasopharyngeal carriage of Streptococcus pneumoniae and Haemophilus influenzae. Ped Infect Dis 2003;22(7):589-93.

Nikkula E-L. Infektioiden ehkäisy päiväkodeissa. Lastentarha-lehti 1996;1:18-22.

Uhari M, Niemelä M, Herva E. Hygienian taso päiväkodeissa . Suom Lääkäril 1994;49:1299-1301.