Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Sylihoidolla voidaan tukea sekä vauvan liikunnallista että vauvan psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Sylihoidon avulla vauva saa monipuolisia liikemalleja ja asentokokemuksia sekä pystyy harjoittelemaan itse aktiivisesti liikkeitä. Sylihoidon kautta vauvan oma aktiivisuus lisääntyy, koska isän tai äidin tehdessä liikkeitä vauva on itse koko ajan mukana liikkeissä. Artikkeli sisältää useita valokuvia erilaisista vauvan kantoasennoista.

Mitä on sylihoito?

Vauvan liikunnallista kehitystä voidaan tukea hoitamalla häntä mahdollisimman paljon sylissä. Silloin vauva saa monipuolisia liikemalleja ja asentokokemuksia. Sylissä hoitaminen antaa hyvän perustan opittaville liikunnallisille taidoille. Vauvan kanssa voidaan seurustella, hänet voidaan pukea, riisua ja syöttää sylissä.

Sylihoidolla voidaan tukea vauvan liikunnallisen kehityksen lisäksi vauvan psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Sylissä hoitamisessa kehittyvät vauvan vuorovaikutustaidot, turvallisuuden ja läheisyyden tunne. Myös tunneside hoivaajan ja vauvan välillä vahvistuu.

Sylihoidossa pyritään vauvaa käsittelemään niin, että hän on mahdollisimman rentona. Rentous säilyy, kun lapsen toinen lonkka pidetään koukussa ja kädet keskellä edessä vapaana ja kun käsitellään vauvaa mahdollisimman laajoilla otteilla vauvan vartalosta.

Vauvan taidot huomioidaan sylihoidossa. Vauvalle annetaan mahdollisuus tehdä itsenäisesti liikkeet tai osa liikkeistä siinä vaiheessa, kun hän harjoittelee tai osaa jo liikkeitä. Vauvan oma aktiivisuus lisääntyy sylihoidolla, sillä hän on itse koko ajan mukana liikkeissä. Näin vauva saa ensimmäiset kokemuksensa liikkeistä, jotka hän myöhemmin tekee itse aktiivisesti.

Vartalon kierrot ovat ihmisen luonnollisia liikemalleja. Siksi sylihoidossa käytetään hyväksi näitä vartalon luonnollisa kiertoja siirrettäessä vauvaa asennosta toiseen. Jos vauva ei vielä kannattele päätään voidaan häntä tukea takaraivosta.

Vauva saa sylihoidon kautta erilaisia asentokokemuksia, joita hän tarvitsee myöhemmin opittavia uusia taitoja varten. Tärkeää on antaa vauvalle mahdollisimman monipuolisia asentokokemuksia niin vatsallaan, kyljellään kuin selälläänkin. Monipuolisten kokemusten kautta vauva oppii hallitsemaan liikkeitään ja asentojaan erilaisissa asennoissa.

Vauvan vartalon kiertoja, rentoutta ja monipuolisia liikemalleja voidaan käyttää vauvan kaikissa päivittäisissä toiminnoissa, kuten nostamisessa, kantamisessa, pukemisessa ja riisumisessa, vaipanvaihdossa, pyllyn pesussa sekä seurustelussa.

Vauvan nukkuma-asento

Kylkimakuu on vauvalle luontevin nukkuma-asento. Vauvan on hyvä olla lonkat ja polvet koukussa. Vauvan hartiat ohjataan eteen, jotta kädet tulevat keskelle kehoa. Vauvan asento on rento, kun pää on alaviistoon.

Vauvan olisi hyvä nukkua vuorotellen kummallakin kyljellä, jotta hän saisi monipuolisia asentomalleja. Selkää ei tarvitse tukea tyynyillä, koska lapsi hallitsee jo vastasyntyneestä asti kylkiasennon ja tyynyt saavat vauvan vetämään turhaan vartaloaan taaksepäin ja jännittämään koko kehonsa.

Kylkiasento on hyvä myös hereillä ollessa. Tällöin vauvan vartalo pysyy rentona ja kylkimakuun hallinta varmistuu ja tasapainoreaktiot alkavat kehittyä. Lelut voidaan asettaa alaviistoon vauvan näkökenttään, jotta vartalo pysyy rentona. Käsien ollessa keskellä ja näkökentässä vauva alkaa harjoitella silmä-käsi -yhteistyötä, jota hän tarvitsee tavaroihin tarttumiseen.

Vauvan nostaminen

Vauva nostetaan syliin kylki edellä. Nostaminen voidaan tehdä mahdollisimman pystyssä siihen saakka kunnes vauva pystyy kannattelemaan päätänsä. Koska vauva ei hallitse päänsä asentoa, hän pystyy näin nojautumaan hartiaansa ja säilyttämään päänsä vähäisen hallinnan eikä se pääse retkahtamaan eteen tai taakse.

Vastasyntyneen tyypillinen asento on kippura-asento ja kyljen kautta nostettaessa vauvan luonnollinen asento säilyy ja hän pystyy olemaan rentona. Kylkiasennon kautta nostettaessa hoitajan käsi laitetaan vauvan haarojen välistä alempaan kainaloon. Vuorotellen molempien kylkien kautta nostettaessa vauva saa tasapuolisesti asento- ja liikekokemuksia molemmille kyljille.

Kehityksen edetessä vauva oppii hallitsemaan päänsä kannattelemista ja pystyy harjoittelemaan uutta taitoa myös nostettaessa. Ojennusasento lisääntyy ja syrjäyttää kippura-asentoa. Kylki edellä nostettaessa vauva pystyy harjoittelemaan myös ojennusta, kun se on ajankohtainen vauvan kehityksessä.

Vauvan kantoasentoja

Vauvan nostaminen päättyy hoitajan rauhoittavaan ja turvalliseen syliin. Tässä asennossa vauva näkee hoitajan kasvot ja näin vuorovaikutustaidot saavat harjaannusta.

Vauvaa kannettaessa hoitaja voi tukea toisella kädellä vauvan kainalosta ja toisella kädellä takapuolen alta samalla koukistaen lonkkia ja polvia, kuten kuvassa. Jos vauva ei hallitse vielä päänsä kannattelua, voidaan päätä tukea takaraivosta. Vauva saa tässä asennossa kokemuksia pystyasennosta.

Vauva ei pysty hallitsemaan päätänsä syntymästä 2 - 3 kuukauden ikään saakka. Tällöin kantaja voi tukea lapsen päätä takaraivosta nostettaessa ja kantaessa. Näin vauvan pää pysyy rentona eikä hän ojenna turhaan päätänsä taaksepäin refleksinomaisesti. Myöhemmin, kun vauva on oppinut hallitsemaan päänsä asentoa, pään tukemista ei enää tarvita.

Vauvan itkiessä tai ollessa väsynyt hyvä paikka rauhoittumiselle ja myös nukahtamiselle on isän tai äidin syli. Vauvan kippura-asento voidaan säilyttää, sillä silloin vauva on mahdollisemman rentona ja rauhoittuminen käy helpommin. Kippura-asennon säilyttämiseksi voidaan tukea vauvaa takapuolen alta ja samalla koukistaa lonkat ja polvet. Toisella kädellä voi tukea selästä ja vauvan pää on tuettuna hoitajan rintaa vasten.

Vauvaa voi kantaa lonkan päällä vauvan selkä kantajan vartaloa vasten. Tällöin kantajan toinen käsi tukee vauvaa kainalon alta ja kannattelee samalla haarojen välistä vastakkaista reittä pitäen lonkkaa koukussa. Vauvan kädet ovat edessä vapaana. Näin vauva voi harjoitella käsien liikkeitä vapaasti. Hän myös harjoittelee päänsä hallintaa.

Tässä asennossa vauva saa harjaannusta vartalon kierrosta ja vartalon hallinnasta, jotka ovat tärkeitä myöhemmin kääntymisessä, istumaan nousussa ja seisomisessa. Vauva saa myös paljon virikkeitä ympäristöstään, kun hänen kasvonsa ovat hoitajan sylistä poispäin.

Tässä asennossa vauvan päätä voidaan tukea takaraivosta. Vauvan kädet ovat edessä vapaana ja jalat ovat rentona hoitajan selänpuolella. Näin vauva saa kokemusta selinmakuuasennosta ja hän pystyy harjoittelemaan jalkojen ojennusta painovoima apunaan.

Jos vauva ei pysty hallitsemaan päätänsä, niin tässä asennossa kantaja voi tukea lapsen päätä toisella käsivarrellaan. Vauvan asento on hyvä olla mahdollisemman kippura, koska se on luonnollinen asento ja vauva pysyy tällöin rentona. Tässä asennossa vauva saa myös kokemuksia vuorovaikutuksesta hoitajan kanssa.

Vauvaa voidaan myös kantaa rentouttavassa kippura-asennossa. Tässä asennossa vauvan selkä nojaa hoitajan vartaloa vasten ja häntä kannatellaan kummallakin kädellä reisien alta läheltä polvia.

Vauvan seurusteluasento

Rentouttava kippura-asento on myös hyvä seurusteluasento. Vastasyntynyt ja vielä noin neljän kuukauden ikäinen vauva ei pysty istumaan selkä suorana ja lonkat suorassa kulmassa. Tämän vuoksi voit asettaa vauvan syliin loivasti reisiä vasten. Vauvan kädet ovat keskellä, joten hän voi harjoitella käsien tuomista eteen ja keskelle.

Tässä asennossa vauvan pää on hyvin tuettuna, jos vauva ei pysty kannattelemaan päätään. Vauva saa kokemuksia vuorovaikutuksesta, mikä auttaa tukemaan vauvan psyykkistä ja sosiaalista kehitystä.

Vauvan rauhoittumisasento

Vauva rauhoittuu hyvin rennossa kippura-asennossa. Vauvan kädet voidaan ottaa vartalon alta pois vartalon viereen. Tämä asento mahdollistaa myöhemmin vauvan kehityksen edetessä vartalon ojennuksen.

Vatsamakuulla vauva oppii hallitsemaan päänsä nostamista ja käsiinsä tukeutumista sekä tasapainon ylläpitämiseksi tarvittavia reaktioita. Näiden taitojen oppiminen edistää vauvan kehityksessä konttaamaan ja seisomaan nousun oppimista.

Vauvan pyllyn peseminen

Vauvan pyllyä pestäessä voidaan käyttää samoja otteita kuin muissakin asennoissa. Vauvasta voidaan pitää kiinni kuvien osoittamalla tavalla. Täten vauvan lonkka on koukussa ja kädet vapaana edessä. Näin taataan vauvan rento asento pesun ajaksi.

Vauvan vaipanvaihto ja pukeminen

Vaipan vaihtamisella, riisumisella ja pukemisella voidaan myös tukea vauvan liikunnallista kehitystä. Vauva voidaan siirtää selältä kylkiasentoon vaipan vaihdon, riisumisen ja pukemisen yhteydessä kuten kuvassa.

Kylkiasentoon siirto tehdään päällimmäistä lonkkaa koukistamalla ja kiertämällä jalkaa toista jalkaa kohti.
Vauvan kääntymistä voi auttaa myös hartiasta ja päästä.

Vartalon kierrot ovat vauvalle normaali liikemalli, joista vauva saa kokemuksia ja harjoitusta kääntymiselle, jota hän myöhemmin alkaa tehdä itsenäisesti. Varsinkin kääntymisen harjoittelun aikaan vauva onkin mielellään mukana itse tekemässä kääntymistä. Tällöin voi antaa vauvan itse tehdä liikettä niin paljon kuin hän pystyy.

Vaipan vaihdon, riisumisen ja pukemisen voi tehdä myös sylissä, jolloin käytetään samoja liikkeitä ja otteita vauvan käsittelyssä kuin hoitopöydälläkin. Jos vauva ei vielä hallitse päänsä kannattelemista, voidaan vauva pukea ja riisua kuvassa olevassa asennossa, jolloin vauvan pää on tuettuna.

Lapsen oppiessa kannattelemaan päätänsä voidaan hänet pukea myös polvien päällä. Tällöin vauva pystyy harjoittelemaan päänsä kannattelemista ja vartalon kiertoja.

Lähteet

• Field, T., Malphurs, J., Carraway, K. & Pelaez-Nogueras, M. 1996. Carrying Position Influences Infant Behavior. Early Child Development and Care 121, 49-54.
• Korhonen, A. 1999. Elämän ensitaidot. Erityisvauvan kehityksen tukeminen. Helsinki: Kirjayhtymä.
• Tue - älä hoputa 1996. Kuntoplus 1996 (11), 52-55.
• Finnie, N. R. 1976. Handling the Young Cerebral Palsied Child at Home. 2nd edition. London: William Heinemann Medical Books Ltd.
• Finnie, N. R. 1972. CP-lapsen hoito. Suom. E. Saraste. Helsinki: WSOY.
• Aaltonen, M., Ojanen, T., Sivén, T., Vihunen, R. & Vilén, M. 1997. Lapsen aika. Porvoo: WSOY.
• Kallioinen, R. 2000. Syli rauhoittaa. Kaks' plus 2, 72-77.
• Gunnar, M.R. 1998. Qality of Early Care and Buffering of Neuroendocrine Stress Reactions: Potential Effects on the Developing Human Brain. Preventive Medicine 27, 208-211.
• Salminen, T. Särkelä, R., Valvanne, L. & Ärilä, R. 1987. Vauvahieronta ja sylihoito tasapainoisen kehityksen tukena. Ensi Kotien Liiton julkaisu 4. Helsinki: Ensi Kotien Liitto Ry.
• Davis, B. E. & Moon, R. Y. 1998. Effects of Sleeping Position on Infant Motor Development. Pediatrics 102 (5), 1135-1141.
• Hanni, K. 1983. Sylihoidosta hyvään kasvuun. Tehy 29, 24-26.
• Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille. Sosiaali - ja terveysministeriö. Oppaita 2004:14