Publisher

National Public Health Institute

Päihteiden käyttö ja muu samanaikainen mielenterveyden häiriö

Psykiatrisissa häiriöissä käytetään nykyisin joko ICD-10- tai DSM-IV-järjestelmien mukaisia diagnostisia kriteereitä. Muiden kuin päihteisiin liittyvien häiriöiden kriteereissä on usein lisäys: häiriö ei johdu päihteen suorasta vaikutuksesta. Tällä pyritään välttämään virheitä diagnostiikassa ja hoidossa ja tunnistamaan päihteiden käytön aiheuttamat, erilliset kliiniset oirekuvat. Tästä huolimatta päihderiippuvuuden ja muun mielenterveyden häiriön samanaikainen esiintyminen on tavanomaisempaa kuin aikaisemmin on arvioitu ja tulevaisuudessa tuleekin varautua paremmin tämän potilasryhmän hoitoon.

Todentamalla alkoholin käyttö puhallustestillä tai huumausaineiden käyttö pikatestillä saadaan näyttö siitä, että päihteen käyttö on mukana potilaan senhetkisen kliinisen oirekuvan synnyssä. Käytön todentaminen ei vielä tarkoita, että häiriö olisi yksin päihteen käytön aiheuttama, vaan ainoastaan että se komplisoi kliinistä kuvaa ja psykiatrista diagnostiikkaa.

Erotusdiagnostinen pohdinta on aina tarpeen, koska nykykäsityksen mukaan päihteestä riippumattoman mielenterveyden häiriön esiintyminen samanaikaisesti päihteen käytön kanssa (samanaikaissairaus, kaksoisdiagnoosi) on aiemmin oletettua tavallisempaa. Päihteen käytön tai vieroitusoireyhtymän aikana voidaan asettaa päihteen aiheuttaman muun häiriön diagnoosi, jos psykiatriset oireet ovat kestoltaan tai voimakkuudeltaan sellaisia, että ne vaativat erikseen kliinistä huomiota. Taulukossa 1 on esitetty päihteiden aiheuttamat psyykkiset oirekuvat päihtymystilan (P) tai vieroitusoireyhtymän (V) aikana.

DSM-IV:n mukaan erillinen psykiatrisen häiriön diagnoosi voidaan asettaa päihteen käytön tai vieroitusoireyhtymän aikana, jos esimerkiksi masennustilan oirekuva on esiintynyt erillisenä häiriönä jo ennen päihteen käytön aloittamista tai jatkuu päihteen käytön lopettamisen jälkeen yli neljän viikon ajan. Tällöin kyseessä on kahden tai useamman häiriön diagnoosi, joista ainakin toinen liittyy päihteiden käyttöön.

Kliinisissä päihderiippuvuuden esiintyvyyttä tarkastelevissa tutkimuksissa persoonallisuushäiriö (50 %) on ollut yleisimmin esiintyvä muu mielenterveyden häiriö. Näistä tavallisin on ollut epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Yleisyysjärjestyksessä seuraavana ovat olleet mielialahäiriöt, erityisesti masennustila (20 %) ja psykoottiset häiriöt (15 %). Toisaalta arvioidaan, että Euroopassa psykiatrisista potilaista noin 30–50 %:lla on mielenterveyden häiriön lisäksi päihdeongelma (alkoholi, rauhoittavat lääkkeet, kannabis). Päihdeongelman takia hoitoon hakeutuvilla esiintyy melko usein samaan aikaan masennus- ja ahdistuneisuushäiriöitä, psykoottisia häiriöitä ja persoonallisuushäiriöitä.

Monipäihdekäyttö, erityisesti bentsodiatsepiinien käyttö huumausaineiden kanssa, viittaa usein myös muun samanaikaisen mielenterveyden häiriön olemassaoloon. Psyykkiset oireet ovat usein edeltäneet päihteiden käyttöä, mutta ovat saattaneet jäädä huomioimatta, jos päihteiden käyttöön liittyvä oirekuva on ollut vallitseva. Samanaikaissairauksien luotettava toteaminen on vaikeaa, koska monet hoidon alussa esillä olevat oireet voivat aiheutua joko päihteen käytöstä tai erillisestä muusta mielenterveyden häiriöstä. Huumausaineisiin liittyvien ja samanaikaisten muiden mielenterveyden häiriöiden esiintyvyyttä on selvitetty Suomessa tutkimalla sairaalahoitojaksoja vuosina 1987–2002. Selvityksessä todettiin, että tämän potilasryhmän osuus on lisääntynyt ja että palvelujärjestelmän tulisikin jatkossa varautua paremmin kaksoisdiagnoosipotilaiden hoitoon.

Hoitotoimenpiteet tulee valita käytettävissä olevan tiedon perusteella niin, että annettu hoito olisi todennäköisimmin vaikuttavaa. Hyksin päihdepsykiatrian yksikössä tarjotaan kaksoisdiagnoosipotilaille integroitua hoitoa, jossa esim. skitsofrenian hoidon lähtökohtana on Käypä hoito -suositus. Samanaikaisesti skitsofrenian hoidon kanssa kaksoisdiagnoosipotilaat saavat asianmukaista hoitoa myös päihderiippuvuuteen. Hyvää hoitovastetta ei välttämättä kuitenkaan aina saada, vaikka toimittaisiin saatavilla olevien hoitosuosituksen mukaisesti. Cochrane-katsaus arvioi peräkkäistä, rinnakkaista ja integroitua hoitomallia (taulukko 2), mutta tuloksen perusteella mikään tutkituista hoito-ohjelmista ei osoittautunut muita selvästi paremmaksi hoidettaessa potilaita, joilla vakavaa mielenterveyden häiriötä komplisoi päihteiden käyttö. Psykiatriassa tarvitaankin kiireellisesti kliinistä tutkimusta nimenomaan kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidosta.

Taulukko 1. Päihteiden aiheuttamat psykiatriset oirekuvat päihtymystilan (P) tai vieroitusvaiheen (V) aikana.

Saija Turtiainen, farmakologi
Kimmo Kuoppasalmi, ylilääkäri
KTL, mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto

Kirjallisuutta

American Psychiatric Association. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Fourth Edition, International version. Washington DC: American Psychiatric Association, 1995.

Jeffery DP, Ley A, McLaren S, Siegfried N. Psychosocial treatment programmes for people with both severe mental illness and substance misuse. The Cochrane Database of Systematic Reviews, 2000.

Lönnqvist J., ym. (toim.). Psykiatria. 2 painos. Hämeenlinna: Kustannus Oy Duodecim, 2001.

Pirkola S, Wahlbeck K. Huumausaineisiin liittyvien ja samanaikaisten muiden mielenterveyshäiriöiden takia toteutuneet sairaalahoidot 1987–2002. Suom Lääkäril 2004;59: 1673– 7.

Stakes. Tautiluokitus- ICD 10. Suomalainen laitos, systemaattinen osa. Stakes 1995.

Suomen Psykiatriyhdistys. DSM-IV – diagnostiset kriteerit. Orion Yhtymä Oy, Finnreklama Oy, 1997.