Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Ennen raskautta kohdun paino on 50 - 70 g ja tilavuus noin 3 ml sekä pituus 7 - 9 cm. Raskauden loppuun mennessä kohdun paino on noussut 1 kg:aan ja sen tilavuus 4 - 5 litraan. Istukka alkaa kehittyä heti munasolun kohdun seinämään kiinnittymisen jälkeen. Istukan sikiön puoleiselle pinnalle kiinnittyy napanuora ja vastakkainen pinta on kiinni kohdun seinämässä. Raskauden aikana sikiö on kaksinkertaisten kalvojen ympäröimässä nestepussissa. Artikkeli sisältää piirroskuvan kohdun kasvusta raskauden aikana.

Kohdun kasvu

Ennen raskautta kohtu painaa noin 50 - 70 grammaa, tilavuus on vain 3 ml ja pituus noin 7 - 9 cm. Raskauden loppuun mennessä kohdun paino nousee 1 kg:aan ja tilavuus 4 - 5 litraan. Ensimmäisen kolmanneksen aikana kohdun lihassolut lisääntyvät estrogeeni-hormonin vaikutuksesta. Myöhemmin kohdun koko kasvaa lihassolujen kasvamisen myötä. Raskauden alussa kohtu kasvaa nopeammin kuin sikiö, kun taas myöhemmin sikiön kasvu on kohdun kasvua nopeampaa.

Kohtu on vielä seitsemännellä raskausviikolla normaalin kokoinen, tosin hieman pyöristynyt. Sisätutkimuksessa kohtu saattaa tuntua tällöin epäsymmetriseltä siltä puolelta, johon munasolu on kiinnittynyt. Gynekologisessa tutkimuksessa huomataan lisäksi kohdun kaulaosan ja emättimen sidekudoksen löystyneen ja turvonneen, alueen verekkyyden lisääntyneen ja limakalvojen muuttuneen sinertäväksi sekä kohdun kaulaosan pehmentyneen alaosastaan.

Kohtu on ensimmäisen raskauskolmanneksen ajan suojassa pikkulantiossa, eikä vielä erityisemmin vaikuta kehon muovautumiseen. Kohdun pyöristyminen ja verenvirtauksen vilkastuminen sekä verisuoniston laajeneminen saavat aikaan äidille tihentynyttä virtsaamistarvetta, joka helpottuu 12. raskausviikon jälkeen kohdun noustua ylemmäksi. Neljännen raskauskuukauden alussa kohtu nousee ylös pikkulantiosta ja alkaa muokata äidin ulkonäköä. Tällöin kohdun pohja on navan ja häpyliitoksen puolivälissä.

Kohdun pohja saavuttaa navan korkeuden noin 24. raskausviikolla, jolloin äidin napa ohittaa nenän. Tässä vaiheessa raskautta kasvavan vatsan huomaavat jo muutkin. Vatsan kasvamisesta johtuvia oireita voi ilmaantua peräpukamina, raskausarpina ja selkäkipuina. Kohdun pohja on korkeimmillaan noin kuukautta ennen laskettua aikaa ja yltää tällöin äidin kylkikaareen asti. Tässä vaiheessa kohtu painaa mm. vatsalaukkua ja keuhkoja vaikeuttaen niiden toimintakykyä, mikä aiheuttaa äidille närästystä ja hengästymistä aikaisempaa herkemmin.

Synnytyksen lähestyessä ja sikiön pään laskeuduttua syvälle lantioon, pienenee myös kohdun pohjan korkeus. Pään painaessa lantion aluetta äidin virtsaamistarve kasvaa ja häpyliitos saattaa kipeytyä entisestään. Raskauden loppupuolella kohtu painaa alaonttolaskimoita ja saattaa aiheuttaa suonikohjuja ja äidin maatessa selällään heikotusta.

Kohdunpohjan korkeuden muutokset eri raskausviikoilla

Istukka ja napanuora

Istukka on litteä, pyöreähkö, kakkumainen, koostumukseltaan sienimäinen elin, joka painaa raskauden lopulla noin 15 % lapsen painosta eli 500-600 grammaa. Halkaisijaltaan istukka on 15-20 cm ja paksuudeltaan noin 2-3 cm. Istukka alkaa kehittyä heti munasolun kohdun seinämään kiinnittymisen jälkeen. Sikiö saa tarvitsemansa hapen ja ravinnon istukan välityksellä alkeissydämen alettua toimia kuudennella raskausviikolla. Istukka on täysin kehittynyt 15-16 raskausviikkoon mennessä. Sen jälkeen istukka kasvaa edelleen ja sen kudokset uusiutuvat kehittyvän sikiön tarpeita vastaaviksi. Raskauden loppupuolella istukka alkaa kalkkeutua ja rappeutua.

Raskauden ja sikiönkehityksen jatkumisen edellytyksenä on istukan normaali toiminta. Varhaiset istukan kehityshäiriöt aiheuttavat keskenmenon. Myöhemmässä raskauden vaiheessa istukan toimintahäiriö altistaa sikiön kasvun hidastumiseen ja hapenpuutteen vaaraan. Istukan päätehtävät ovat aineenvaihduntatuotteiden kuljettaminen ohuen kalvon läpi äidin ja sikiön välillä sekä raskauden jatkumiselle tärkeiden entsyymien ja hormonien tuottaminen.

Istukasta erittyvät hormonit säätelevät kohdun supistustoimintaa estämällä ennenaikaisen synnytyksen ja käynnistämällä synnytyksen ajallaan. Ne valmistavat rintoja maidontuotantoon ja väljentävät lantion liitoksia synnytystä varten. Istukka toimii myös sikiön keuhkona, suolena, munuaisena ja maksana sekä tehokkaana suojana monia taudinaiheuttajia ja myrkyllisiä aineita vastaan. Se erottaa myös äidin verenkierron sikiön verenkierrosta.

Istukan sikiön puoleiselle pinnalle kiinnittyy napanuora ja vastakkainen pinta on kiinni kohdun seinämässä. Napanuora on yleensä kiinnittynyt keskelle istukkaa, harvemmin se lähtee istukan reunasta tai kalvoista. Täysiaikaisen sikiön napanuora on pituudeltaan noin 45-90 cm ja halkaisijaltaan 1,5-2 cm. Sen kaksi valtimoa tuo kuona-aineisen veren sikiöstä hapettumaan istukkaan ja yksi laskimo vie puolestaan hapettuneen veren sikiöön.

Napasuonet kulkevat hyytelömäisen tukikudoksen keskellä. Tukikudos toimii fysikaalisena puskurina, suojaa ulkoisilta paineilta ja estää suonten joutumasta tiukalle vesiletkun tapaan. Napanuoran ominaispaino on lapsivettä pienempi, joten se pyrkii kellumaan lapsivedessä vapaasti.

Sikiökalvot ja lapsivesi

Raskauden aikana sikiö on kaksinkertaisten kalvojen ympäröimässä nestepussissa. Sisempi kalvo on niemeltään vesikalvo eli amnion ja ulompi, verisuonia sisältävä suonikalvo eli chorion. Sikiökalvot toimivat nestesäiliön seinäminä, mutta myös aineiden vaihtajina sikiön ja äidin välillä. Lapsivesi suojaa sikiötä ulkopuolisilta iskuilta ja antaa sikiölle mahdollisuuden liikkua.

Alku- ja keskiraskaudessa lapsivesi muodostuu istukan, napanuoran sekä vesikalvon soluista, loppuraskaudessa lisäksi sikiön virtsasta. Sikiön virtsaaminen ja nieleminen vaikuttavat merkitsevästi lapsiveden määrään. Lapsiveden määrä lisääntyy raskauden puoleenväliin asti ja se on suurimmillaan raskauden viimeisen kolmanneksen aikana. Määrä vaihtelee puolesta litrasta puoleentoista litraan. Lähestyttäessä laskettua aikaa lapsiveden määrä vähenee ja se on pienimmillään usein yliaikaisissa raskauksissa.

Lapsiveden määrä vaikuttaa kohdun kokoon ja kohdunpohjan korkeuteen. Vähävetinen kohtu vaikuttaa ulkotutkimuksessa kiinteältä ja sikiön osat tuntuvat selvästi. Runsaasti lapsivettä sisältävästä kohdusta sikiön kehon osien tunteminen voi olla vaikeaa. Lapsiveden määrän arviointia voivat haitata äidin runsaat vatsanpeitteet ja kohdun pinkeys. Jos neuvolassa epäillään hyvin runsasta tai niukkaa lapsiveden määrää, äiti lähetetään äitiyspoliklinikalle, jossa ultraäänitutkimuksissa saadaan tarkka kuva lapsiveden määrästä.

Lähteet

• Maija Haukkamaa. Obtetriikka. Kouvolan painotalo Oy. 1992.
• Seulontatutkimukset ja yhteistyö äitiyshuollossa. Suositukset 1999. Stakes. Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä.
• Orion. Neuvola kirja. Vammalan kirjapaino Oy. Vammala 1997Mikko Vienonen: Äitiyshuollon käsikirja. Lääkintöhallitus. Valtion painatuskeskus. Helsinki 1990.
• Saarikoski Seppo: Synnytysopin perustiedot. Legekustannus Oy. Vammalan kirjapaino 1994
• Stakes: Meille tulee vauva. Painatuskeskus Oy, Helsinki 1995
• Eskola Kaarina, Hytönen Eeva. Naisen elämä ja hoitotyö. WSOY. Porvoo 1997
• Olli Simell. Neuvola kirja. Vammalan kirjapaino. Vammala 1997.