Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Neuvolassa raskauden etenemistä, äidin ja sikiön vointia seurataan useilla tutkimuksilla. Seuraavassa julkaisussa kerrotaan neuvolassa tehtävistä seurantatutkimuksista ja niiden merkityksestä. Artikkeli sisältää piirretyt kuvat ulkotutkimuksesta, kohdunpohjan mittauksesta ja sisätutkimuksesta.

Ulkotutkimus

Äitiysneuvolassa terveydenhoitaja, kätilö tai lääkäri tekee äidille ulkotutkimuksen jokaisen neuvolakäynnin yhteydessä. Myös synnytyksen aikana saadaan ulkotutkimuksella merkittävää tietoa mm. synnnytyksen etenemisestä. Lääkärinneuvolassa, äitiyspoliklinikalla ja synnytyksen aikana sairaalassa ulkotutkimukseen liitetään sisätutkimus, jolloin saadut havainnot ovat vieläkin luotettavampia

Ulkotutkimuksen tarkoituksena on selvittää kohdun ja sikiön kasvua, sikiön asentoa ja ryhtiä kohdussa, sikiöiden määrää, tarjoutuvan osan korkeutta lantiossa sekä lantion tilavuutta. Lisäksi arvioidaan lapsiveden määrää, kohdun kiinteyttä, arkuutta ja supistusherkkyyttä. Sikiön sydänäänten kuuntelu ja liikkeiden havainnointi on osa ulkotutkimusta.

Tutkimus aloitetaan arvioimalla kohdun muoto ja koko sekä vatsanalueen mahdolliset arvet ja raapimajäljet. Sen jälkeen tunnustellaan kohdun myötäävyyttä, kireyttä ja epätasaisuutta. Seuraavaksi tunnustellaan sikiön tarjoutuva osa (pää vai takapuoli), sikiön selän ja pienten osien (kädet ja jalat) sijainti. Tällöin selviää myös sikiön ryhti (koukistus-, ojennus- vai oikoryhti).

Sikiön sydänäänet kuunnellaan Dopplerin laitteella ja ne kuuluvat parhaiten sikiön selän puolelta. Kohdunpohjan korkeus ja vatsanympärys mitataan. Käsillä tunnustellaan myös tarjoutuvan osan liikkuvuus tai kiinnittyneisyys lantioon. Kokenut tutkija pystyy arvioimaan myös sikiön kokoa, joka on merkityksellistä sikiön kasvua ja synnytystapaa arvioitaessa etenkin loppuraskaudessa.

Ulkotutkimuksen avulla terveydenhoitaja, kätilö ja lääkäri saavat tietoa raskauden ja synnyksen kulusta sekä sikiön ja äidin terveydestä. Jos neuvolassa tehdyssä ulkotutkimuksessa huomataan sikiön kasvun häiriöitä, lapsiveden määrän poikkeavuutta tai tarjontahäiriöitä, äiti lähetetään äitiypoliklinikalle tarkempiin tutkimuksiin.

Sikiön asennon tunnustelu ulkotutkimuksen avulla

Kohdun kasvun seuraaminen

Kohdun kasvua seurataan äitiysneuvolassa mittaamalla häpyliitoksen ja kohdun pohjan välinen etäisyys eli symfyysi-fundus - mitta noin 20. raskausviikolta alkaen sekä vatsan ympärys navan korkeudelta noin 30. raskausviikolta lähtien.

Kohdun normaali kasvuvauhti viittaa normaaliin istukan toimintaan, kun taas hidas kasvuvauhti voi liittyä istukan huonontuneeseen toimintaan, tarjoutuvan osan laskeutumiseen tai vähentyneeseen lapsiveden määrään.
Normaalia nopeampi kohdun kasvu tai suurempi sf-mitta voi merkitä suurikokoista sikiötä, kaksosia tai lapsiveden suurentunutta määrää.

Äiti asettuu tutkimuspöydälle gynekologiseen asentoon. Äidin virtsarakon tulee olla tyhjä. Housuja ja puseroa siirretään sen verran, että vatsanalue paljastuu. Sf-mitta raskauden kuudennella kuukaudella on navan korkeudella eli noin 16 - 24 cm, kahdeksannella kuukaudella noin 24 - 32cm ja täysiaikaisessa raskaudessa 29 - 37 cm. Mittaustuloksissa voi olla hajaannusta mittauksia tekevien henkilöiden välillä. Näistä arvoista poikkeavat mitat kontrolloidaan ja tarvittaessa äiti lähetetään äitiyspoliklinikan seurantaan.

Ennen varsinaista mittausta terveydenhoitaja tai lääkäri tunnustelee kohtua vatsan peitteiden päältä kiinnittäen huomiota mm. sikiön kokoon sekä asentoon, lapsiveden määrään, tarjoutuvaan osaan ja kohdun "pehmeyteen".
Tämän jälkeen mittanauha painetaan kevyesti häpyliitoksen yläreunaan ja mittaus tapahtuu kohdun korkeimpaan kohtaan. Raskauden viimeisen kolmanneksen aikana mitta otetaan pitkin sikiön pituusakselia.

Sf-mitan mittaaminen

Painonnousun seraaminen

Äidin lähtöpainosta riippuen paino voi nousta raskauden aikana 8 - 14/(16) kg. Alipainoisilla raskaana olevilla painoa saa tulla 12 - 16 kg, normaalipainoisilla noin 12 kg ja ylipainoisilla 8 - 10 kg.

Alkuraskauden aikana painon lisääntyminen on vielä melko vähäistä. Keski- ja loppuraskauden aikana paino ei saisi lisääntyä enempää kuin puoli kiloa viikossa.

Suurempi lisäys on usein merkkinä äidin elimistöön kertyneestä nesteestä, joka näkyy turvotuksena äidin sormissa, jaloissa sekä kasvoissa. Liian vähäinen painonnousu voi viitata puolestaan istukan huonoon toimintaan ja sikiön pienipainoisuuteen.

Normaali painonnousu selittyy sikiön, istukan ja kohdun painosta, lapsivedestä, verimäärän lisääntymisestä, rintojen koon suurenemisesta, elimistön nestemäärän lisääntymisestä sekä rasvakudoksen kertymisestä.

- Sikiö 3,5 kg
- Istukka 0,5 kg
- Lapsivesi 0,7 kg
- Kohtu 1,0 kg
- Rintojen kasvu 0,4 kg
- Veritilavuuden lisääntyminen 1,3 kg
- Kudosten nestepitoisuuden lisääntyminnen 1,2 kg
- Rasvakudoksen lisääntyminen 3,4 kg
- Yhteensä 12,0 kg

Sikiön liikkeiden laskenta

Sikiön liikkeet alkavat tuntua uudelleensynnyttäjillä noin 18. raskausviikolla, ensisynnyttäjillä pari viikkoa myöhemmin. Alussa liikkeet muistuttavat ilmakuplia tai höyhenen kutitusta, mutta muuttuvat vähitellen selväksi liikehdinnäksi.

Vahvat liikkeet ja pyörähdykset lisääntyvät 26. viikosta - 32. viikolle asti. Liikkeiden määrä vähenee hieman viimeisen raskauskuukauden aikana kohdun ahtauden, sikiön kasvun sekä lapsiveden määrän vähenemisen takia. Raskaana oleva pystyy itse tunnistamaan 80 - 85 % sikiön liikkeistä. Sikiön hengitysliikkeistä äiti tuntee vain hikan.

Jokaisella sikiöllä on oma yksilöllinen liikkumistapansa. Sama sikiö liikkuu samalla tavalla läpi raskauden. Normaali sikiö liikkuu 5 - 50 kertaa tunnissa. Välillä saattaa olla 20 - 40 min lepojaksoja, jolloin sikiö nukkuu. Liikkeet ovat suurimmillaan illalla ja iltayön tunteina. Äidin ruumiillinen rasitus vähentää jonkin verran sikiön liikehdintää, joka kuitenkin palautuu ennalleen äidin levätessä. Aterioinnin puolestaan ei ole havaittu muuttavan liikemäärää merkittävästi.

Sikiön liikkeiden määrä vähenee istukan vajaatoiminnan seurauksena, hapenpuutteessa sekä sikiön kasvuhäiriöissä. Myös tupakointi, alkoholinkäyttö sekä rauhoittavat lääkkeet vähentävät sikiön liikkeitä.

Sikiön sydänäänten kuuntelu

Sikiön sydänäänten kuuntelu on ensimmäinen keino seurata sikiön vointia äitiysneuvolassa.Sydänäänten kuuluminen on tuleville vanhemmille tärkeä vahvistus kehittyvän lapsen olemassaolosta ja vanhemmiksi tulon lähestymisestä.

Dopplerin laitteella sydänäänet alkavat kuulua noin 12. raskausviikolta lähtien, joskus jopa 10. raskausviikolta. Dopplerin laitteen tutkimusanturin sisällä on kaksi kidettä, joista toinen lähettää ultraääntä ja toinen vastaanottaa kaikuja. Kone muuttaa kaiut korvin kuultaviksi sikiön sydänäänien signaaleiksi. Sikiöstetoskoopilla eli kuulotorvella kätilö tai terveydenhoitaja voi kuulla sydänääniä vasta 20. - 22. raskausviikoilta alkaen.

Kuuntelukohdan määrää sikiön asento. Kuuluvuuteen vaikuttavat äidin vatsanpeitteiden paksuus, sikiön asento, lapsiveden määrä ja aivan raskauden alussa myös kohdun asento (eteen vai taaksepäin kallistunut). Nuokkuryhdissä (sikiön leuka lähellä rintaa) äänet kuuluvat parhaiten sikiön selän puolelta, kun taas ojennusryhdissä sikiön rinnan puolelta. Jos sikiön pää on tarjoutuvana, kuuluu syke parhaiten navan alapuolelta. Perätiloissa sydämen syke saadaan kuuluviin navan korkeudelta tai sen yläpuolelta. Kohta, josta äänet parhaiten kuuluu, antaa näin tietoa sikiön tarjonnasta ja ryhdistä.

Äänten kuuntelua varten äiti asettautuu selinmakuulle tutkimuspöydälle. Vatsan alue paljastetaan. Ulkotutkimuksen avulla terveydenhoitaja tai kätilö etsii parhaiten kuuluvan kuuntelukohdan. Vatsan päälle tai anturiin levitetään geeliä, joka varmistaa ultraäänisignaalen kulun ihon kautta.

Terveydenhoitaja tai kätilö kuuntelee minuutin sikiön sydämen sykkeen tiheyttä. Normaali lyöntitiheys on 120-160 kertaa minuutissa. Alkuraskaudessa syke on tiheämpi kuin raskauden lopulla. Sikiön liikkuminen nostaa pulssitasoa.
Normaalit sydänäänet ovat voimakkaat, soinnikkaat ja niiden rytmi on tasainen. Pysyvä nopealyöntisyys eli takykardia (yli 160/min) tai hidaslyöntisyys eli bradykardia (alle 120/min) sekä toistuvat sikiön sydämen lisälyönnit ovat syy lähettää äiti äitiyspoliklinikalle jatkotutkimuksiin.

Verenpaineen mittaaminen

Äidin verenpaine mitataan jokaisella neuvolakäynnillä. Ennen mittaamista äiti lepää vähintään 15 minuutin ajan. Mittaus tehdään oikeasta käsivarresta. Käsi lepää mittauksen aikana pöydällä niin, että mansetti sijaitsee äidin sydämen korkeudella.

Normaalisti verenpaine alkaa laskea ensimmäisen raskauskolmanneksen lopussa. Keskiraskauden aikana sekä systolinen eli yläpaine että varsinkin diastolinen eli alapaine saattavat olla matalammat kuin alku- ja loppukolmanneksella. Viimeisen raskauskolmanneksen aikana systolinen ja diastolinen verenpaine nousevat yleensä raskautta edeltävää tasoa korkeammaksi.

Verenpaineen yläraja on raskauden aikana 140/90mmHg. Jos äidin lähtöpaineet ovat matalat, kohonneen verenpaineen merkkinä pidetään yläpaineen nousemista 30mmHg ja alapaineen 15mmHg lähtötasoltaan. Verenpaineen kohoaminen 20. raskausviikon jälkeen voi merkitä pre-eklampsian ilmaantumista.

Aamupäivällä verenpaine on matalampi kuin iltapäivällä ja se laskee iltaa kohti saavuttaen alimman tasonsa aamuyön tunteina. Tämä fysiologinen vuorokausivaihtelu esiintyy myös raskauden aikana sekä normaalipaineisilla että verenpainetta sairastavilla naisilla. Verenpainetasoon vaikuttavat iän ja ruumiinrakenteen lisäksi olosuhteet sekä tapa, jolla verenpainetta mitataan.

Sisätutkimus

Sisätutkimus on tavallisin gynekologinen tutkimus, jonka avulla arvioidaan emättimen limakalvojen ja kohdunsuun tilaa sekä määritetään raskauden aikana sikiön asento ja tarjoutuvan osan (yleensä pää) asema.

Ennen sisätutkimuksen tekemistä äitiä pyydetään tyhjentämään virtsarakko ja tekemään alapesu. Täysi virtsarakko haittaa sisätutkimuksen tekemistä. Äiti ohjataan
gynekologiselle tutkimuspöydälle selinmakuulle ja häntä pyydetään laittamaan polvet koukkuun. Hänta kannustetaan olemaan tutkimuksen ajan mahdollisimman rentona ja jännittämättä vatsalihaksia.

Lääkäri tekee sisätutkimuksen emättimen kautta tunnustelemalla emätintä ja kohdunsuun aukeamista kahdella sormella. Sillä saadaan monipuolista tietoa kohdunsuun kypsyydestä ja synnytyksen edistymisestä.

Lääkärin suorittama gynekologinen sisätutkimus

Lähteet

• Seulontatutkimukset ja yhteistyö äitiyshuollossa. Suositukset 1999. Stakes. Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä.
• Olli Simell. Neuvola kirja. Vammalan kirjapaino. Vammala 1997.
• Maija Haukkamaa: Obtetriikka. Kouvolan painotalo. 1992
• Kaarina Eskola, Eeva Hytönen: Naisen elämä ja hoitotyö. WSOY. Porvoo 1997Mikko Vienonen: Äitiyshuollon käsikirja. Lääkintöhallitus. Valtion painatuskeskus. Helsinki 1990.
• Seppo Saarikoski. Synnytysopin perustiedot. Vammalan kirjapaino Oy. 1994