Publisher

National Public Health Institute

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio raskauden aikana edistää ja ylläpitää äidin terveyttä sekä turvaa sikiön kehitystä ja kasvua. Äidin ruokavalio suositellaan tarkastettavaksi neuvolassa samalla kun arvioidaan äidin ravitsemustilaa painon kehityksen, hemoglobiinin ja yleisen terveydentilan avulla.

DIPP-ravintotutkimus on osa monitieteistä, väestöpohjaista diabeteksen ennustaminen ja ehkäisytutkimusta (Diabetes Prediction and Prevention Trial). Sen yhtenä tavoitteena on kartoittaa odottavien äitien ruokavaliota kahdeksannella raskauskuukaudella. Tuloksia käytetään mm. tyypin 1 diabeteksen etiologian tutkimuksessa. Tiedot kerätään Oulun ja Tampereen yliopistollisissa sairaaloissa rekrytoiduilta Pohjois-Pohjanmaan ja Pirkanmaan maakuntien alueilla asuvilta perheiltä, joiden vastasyntyneellä on lisääntynyt perinnöllinen riski sairastua tyypin 1 diabetekseen. Lasten äitien ruokavaliosta kerätään tietoa lomakkeella, jossa äitejä pyydetään arvioimaan 181 eri ruoan käytön yleisyys ja suhteuttamaan ne annettuihin keskimääräisiin annoskokoihin. Samoilla tutkimuskäynneillä kerätään tietoja myös äidin painosta ja pituudesta, vitamiini- ja kivennäisainelisien käytöstä sekä sosiodemografisista tekijöistä.

Tähän mennessä tutkituista 3 837 äidistä 18 % oli alle 25-vuotiaita, kolmannes 25-29 -vuotiaita, ja 46 % 30-vuotiaita tai vanhempia; 53 % tutkituista oli suorittanut vähintään lukion oppimäärän.

Tutkittavien äitien ruokavalinnat olivat suhteellisen terveelliset: 76 % söi päivittäin ruisleipää, 65 % käytti leivällä pehmeitä rasvalevitteitä, 88 % ilmoitti käyttävänsä vihanneksia ja 76 % hedelmiä tai marjoja päivittäin. Vanhemmat ja koulutetummat odottavat äidit söivät useammin vihanneksia, hedelmiä ja kalaa kuin muut. Ruokavaliossa rasvan osuus oli keskimäärin 36 % energiasta ja tyydyttyneiden rasvahappojen osuus 15 E% (suositus ≤ 10 E%; E% on kyseisen ruoan osuus saadusta kokonaisenergiasta), yksinkertaisesti tyydyttymättömien rasvahappojen 11 E% (suositus 10-15 E%) ja monityydyttymättömien rasvahappojen osuus 4 E% (suositus 10 E%). Välttämättömien rasvahappojen osuus oli 3,6 E% (suositus 5 E%). Proteiinin osuus oli 16 E% (suositus 10-15 E%) ja hiilihydraattien 47 E% (suositus 55-60 E%). Ravintokuidun saanti oli keskimäärin 27 g (suositus 25-35 g) päivässä.

Enemmistö äideistä (85 %) käytti ainakin yhtä ravintoainelisää raskauden aikana. Valmisteiden käyttö painottui osittain ravintoaineisiin, joiden saanti ruokavaliosta jo oli riittävää (kuva 1). A-vitamiiniakin sisältäviä ravintoainevalmisteita käytettiin, vaikka niitä ei suositella käytettäväksi lainkaan raskauden aikana. Ravintoainevalmisteiden käyttäjät olivat vanhempia, paremmin koulutettuja ja hoikempia kuin ne, jotka eivät käyttäneet ravintoainevalmisteita raskauden aikana. Valmisteiden käyttäjät söivät harvemmin vähärasvaisia maitovalmisteita ja pehmeitä rasvoja sekä useammin hedelmiä, marjoja ja sokeroituja virvoitusjuomia kuin ne, jotka eivät käyttäneet näitä valmisteita. Ravintoainelisien käyttäjät saivat ruokavaliosta myös vähemmän useita ravintoaineita, kuten C-vitamiinia, riboflaviinia, kalsiumia ja magnesiumia. Ne, jotka eivät käyttäneet vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita, söivät siis terveellisemmin kuin ne, jotka turvautuivat ravintoainelisiin. Tämä havainto poikkeaa väestötutkimuksista saaduista tuloksista, joiden perusteella on todettu, että henkilöt, jotka muutenkin syövät terveellisimmin, käyttävät myös ravintoainelisiä eniten.

Tutkituista ravintoaineiden saanneista vain D-vitamiinin päivittäinen saanti ruoasta, 5 µg, jäi alle STM:n viime vuonna antaman saantisuosituksen (kuva 1), 10 µg päivää kohti pimeänä vuodenaikana eli lokakuun alusta maaliskuun loppuun. Vain 40 % äideistä ilmoitti käyttävänsä D-vitamiinivalmisteita.

DIPP-ravintotutkimus osoitti, että D-vitamiinin saanti saattaa olla riittämätöntä suomalaisilla raskaana olevilla naisilla. Heidän ruokavalionsa sisältää liikaa tyydyttyneitä, ja vastaavasti liian vähän monityydyttymättömiä rasvoja. Kalojen rasvat ovat edullisia terveydelle. Siksi raskaana olevillekin suositellaan, että he söisivät ainakin pari kertaa viikossa kala-aterian. Kala-aterioille tulisi valita vaihdellen kasvatettua kalaa (kuten kirjolohta tai lohta) ja luonnonkalaa (esimerkiksi muikkua, siikaa, puna-ahventa, seitiä, tonnikalaa tai silakkaa) (STM, 2004). Isoa silakkaa (yli 17 cm) ei kuitenkaan suositella useammin kuin 1-2 kertaa kuukaudessa. Haukea ei suositella lainkaan sen sisältämien suurten elohopeapitoisuuksien vuoksi. Nuorempien tulevien äitien ruokavaliossa tulisi kiinnittää huomiota myös riittävään kasvisten ja hedelmien käyttöön. Vähärasvaisten maitovalmisteiden ja pehmeiden kasvirasvalevitteiden tärkeyttä ruokavaliossa tulee edelleen korostaa.

DIPP-ravintotutkimus osoitti, että D-vitamiinin saanti saattaa olla riittämätöntä suomalaisilla raskaana olevilla naisilla. Heidän ruokavalionsa sisältää liikaa tyydyttyneitä, ja vastaavasti liian vähän monityydyttymättömiä rasvoja. Kalojen rasvat ovat edullisia terveydelle. Siksi raskaana olevillekin suositellaan, että he söisivät ainakin pari kertaa viikossa kala-aterian. Kala-aterioille tulisi valita vaihtelevasti kasvatettua kalaa kuten kirjolohta ja taimenta tai muikkua, siikaa, puna-ahventa tai seitiä (STM, 2004). Haukea ei suositella lainkaan sen sisältämien suurten elohopeapitoisuuksien vuoksi. Nuorempien tulevien äitien ruokavaliossa tulisi kiinnittää huomiota myös riittävään kasvisten ja hedelmien käyttöön. Vähärasvaisten maitovalmisteiden ja pehmeiden kasvirasvalevitteiden tärkeyttä ruokavaliossa tulee edelleen korostaa.

Ulla Uusitalo
Suvi Virtanen
KTL, epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto

Lähteet
Sosiaali- ja terveysministeriö. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Helsinki 2004.

Arkkola T ym. Food choice and nutrient supplement use during pregnancy. Käsikirjoitus.

Valtion Ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Komiteamietintö 1998:7. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriö, 1998.