Publisher

National Public Health Institute
Original page

cardiovascular diseases, chronic illness, developing countries, globalisation, health policy, overweight

Julkaistu 26.5.2006

Globalisaatioon liittyvien ilmiöiden seurauksena ovat kroonisten tautien riskitekijät nopeasti yleistyneet kehitysmaissa, joissa näistä taudeista on tullut johtava kuolinsyy. Sosiaaliset ja terveydelliset seuraukset sekä ympäristökysymykset ovat kuitenkin jääneet globalisaatiokeskustelussa vähemmälle huomiolle.

Globalisaatiolla tarkoitetaan yleensä kansallisten rajojen madaltumista ja maailman muuttumista yhdeksi yhteisöksi. Kansallinen keskustelu globalisaatiosta on varsin yksipuolisesti koskenut työpaikkojen siirtymistä halvemman työvoiman maihin. Globalisaation sosiaalisia ja terveydellisiä seurauksia ja ympäristökysymyksiä on kuitenkin ansiokkaasti tarkasteltu ILO:n korkean tason komiteassa, jonka toisena puheenjohtajana oli presidentti Tarja Halonen.

Maailman muuttuva terveystilanne

Yleisen käsityksen mukaan ylipaino, sydän- ja verisuonitaudit ja muut krooniset sairaudet ovat ensisijaisesti kehittyneiden maiden ongelmia, kun taas kehitysmaat kärsivät aliravitsemuksesta, HIV/AIDSista, tuberkuloosista, malariasta ja muista infektiotaudeista. Maailman terveystilanne on kuitenkin nopeasti muuttumassa.

Kehitysmaiden väestö keskittyy suuriin kaupunkeihin, joissa erityisesti köyhät syövät yhä enemmän teollisesti valmistettua suolaista, rasvaista ja sokeripitoista ruokaa. Liikunta on vähäistä ja tupakointi yhä yleisempää. Myös alkoholin kulutus kasvaa. Ylipaino ja krooniset taudit ovat siirtymässä vähitellen alempien sosiaaliryhmien ongelmaksi.

Maailman ylipainoisimmat väestöt ovat jo nyt kehitysmaissa, mistä löytyy myös valtaosa maailman sydäntautitapauksista. Myös kohonnut verenpaine on tavallinen, diabetes yleistyy ja syöpätaudit lisääntyvät. Nämä taudit ovat todellinen musta surma, joka uhkaa kehitysmaiden taloutta ja kestävää kehitystä. Peräti 66 % kroonisiin tauteihin kuolevista asuu kehitysmaissa, joissa niihin myös kuollaan keskimäärin paljon nuorempina kuin länsimaissa. Vain Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tartuntataudit ovat edelleen johtava kuolinsyy.

Monille kehitysmaille on tyypillistä ns. ”double burden of disease” eli tartuntataudit ovat edelleen suuri vitsaus samalla, kun krooniset taudit yleistyvät nopeasti.

Globaalin terveyspolitiikan haasteita

Kehitysyhteistyötä terveyden alalla on kritisoitu siitä, että se keskittyy kovin yksipuolisesti länsimaita uhkaaviin ”muodikkaisiin tartuntatauteihin”. Lapsikuolleisuus, huonon hygienian seuraukset ja krooniset taudit saavat paljon vähemmän huomiota. Kritikoiden mukaan kehitysyhteistyövaroilla ostetaan mielellään lääkkeitä ja rokotteita länsimaiden omilta lääketehtailta. Kuitenkin perusterveydenhuollon vahvistaminen ja terveyskasvatus olisivat vähintään yhtä tärkeitä.

Kroonisten tautien epidemiakin on torjuttavissa lääketieteelliseen näyttöön perustuvalla ennalta ehkäisyllä, joka on halpa ja kustannusvaikuttava tapa erityisesti kehitysmaiden tarpeisiin. Suomella on tästä vuosikymmenten näyttö Pohjois-Karjala -projektista. Elintapamuutokset ovat vähentäneet työikäisen väestön sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta lähes 80 %.

Maailmanlaajuinen kroonisten tautien ehkäisy edellyttää globaalia terveyspolitiikkaa ja moniin kaupallisiin ilmiöihin liittyviä toimenpiteitä, sillä esimerkiksi tupakkateollisuus suuntaa markkinointiaan yhä voimakkaammin kehitysmaihin. Arvioidaan, että runsaan parinkymmenen vuoden kuluttua 10 miljoonasta tupakkaan kuolevasta 8 miljoonaa asuu kehitysmaissa. Länsimaiset virvoitusjuomajätit ulottavat markkinansa köyhimpiinkin kyliin, ja kaupungeista löytyy yhä enemmän ylikansallisia pikaruokaketjuja.

Hyviä esimerkkejä onnistuneesta politiikasta ovat vuonna 2003 hyväksytty kansainvälinen tupakkasopimus ja WHO:n vuoden 2004 yleiskokouksessa käsitelty globaali ravinto- ja liikuntastrategia, jota vastaan erityisesti kansainvälinen virvoitusjuoma- ja sokeriteollisuus on voimakkaasti hyökännyt.

Eräs globalisaation pohjimmiltaan tärkeimpiä ja myönteisiä puolia on tieteellisen tiedon vapaa leviäminen, kansainvälinen tutkimusyhteistyö ja mahdollisuus hyödyntää tuloksia nopeasti kaikkialla. Vain vahvalla koulutuksella ja omalla tutkimuksella voimme itsekin päästä hyötymään kansainvälisen uuden tiedon tuottamista mahdollisuuksista.

Pekka Puska
pääjohtaja
Kansanterveyslaitos