Publisher

National Public Health Institute
Original page

financing, research , researchers

Julkaistu 26.5.2006

EU-tutkimus

EU lisää tutkimuksen rahoitusta

EU tuo monille ensimmäiseksi mieleen raskaan byrokratian. Tutkijalle EU tarkoittaa mahdollisuutta toteuttaa suuria hankkeita, joihin kotimaasta saatava rahoitus ei riitä.

EU on parantamassa perustutkimuksen rahoitusta viime vuonna perustetun Euroopan tieteellisen neuvoston, ERC:n, kautta jaettavalla rahalla ja keventää myös perinteisten hankkeiden byrokratiaa. EU-tutkimuksen merkitys tulee kasvamaan lähivuosina.

Euroopan Unioni tukee lääketieteellistä tutkimusta kahden erilaisen rahoitusohjelman kautta. Varsinaisia tutkimusohjelmia kutsutaan puiteohjelmiksi. Niiden kautta rahoitetaan kilpailutetusti yhteiseurooppalaisia hankkeita, kuten ympäristöterveyden ja genetiikan tutkimusta. Puiteohjelmien lisäksi terveyden suojelua ja sairauksien ennalta ehkäisyä koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä rahoitetaan myös EU:n kansanterveysohjelmasta (European Public Health Programme). Nimestään huolimatta kansanterveysohjelma on pääasiassa rahoitusohjelma.

Byrokraattiset puiteohjelmat

EU on rahoittanut tutkimusta puiteohjelmilla jo vuodesta 1984. Osittain päällekkäisistä ohjelmista on nyt varsinaisesti meneillä 6. puiteohjelma, jonka haut päättyvät tämän vuoden lopussa. Rahoitusta saaneet projektit saattavat jatkua aina vuoteen 2011. Ohjelman kokonaisbudjetti on vajaa 18 miljardia euroa. Puiteohjelmissa tutkimusryhmät muodostavat vähintään kolmen eri EU-maan ryhmien kesken konsortioita, jotka hakevat yhdessä rahaa hankkeelleen. Rahaa voi hakea vain kerran samalle hankkeelle, ja haku suunnataan puiteohjelmassa ennalta määrätyille alueille. Tutkimustyöltä on myös odotettu sovelluksia ja rahoitus perustuu sopimukseen tiettyjen suoritusten tuottamisesta. Akatemiaprofessori Leena Palotien mukaan tämä järjestelmä on sopinut huonosti perustutkimuksen rahoittamiseen. - Ohjelmissa lähestytään tutkimusta ylhäältä alas määrittelemällä ennalta, minkä otsikoiden alle tutkimuksen on sovittava. Tutkijoita huolestuttaa tässä rahoitusmallissa myös se, että projekti saattaa jäädä yksittäiseksi hankkeeksi, jolta puuttuu strateginen jatkuvuus, sanoo Leena Palotie.

Tutkijoita on myös rasittanut raskas hakuprosessi ja perusteellinen raportointi.

- Hakemuksessa tutkimussuunnitelman ja budjetin tulee kulkea käsi kädessä. Projektin koordinaattorilla pitää olla jo hakuvaiheessa kokonaisnäkemys projektista, sillä hänen täytyy yhdessä hankkeen partnereiden kanssa valmistella koko konsortion budjetti, kertoo taloussuunnittelija Mika Kivimäki KTL:n molekyylilääketieteen osastolta. Projektit toimittavat tutkimuksen kulusta ja rahan käytöstä raportin tilintarkastajille ja komissiolle hanketyypistä riippuen joko vuosittain tai hankkeen puolivälissä ja sen päätyttyä. EU on jo keventänyt raportointivelvoitteita. - Vielä viidennessä puiteohjelmassa hankkeen budjetti oli jaettu tarkasti eri menoluokkiin, kuten palkkoihin ja materiaaleihin ja tutkijan piti pitää niistä kiinni. Kuudennessa puiteohjelmassa raportoidaan tutkimuskulut yhtenä menoeränä. Tulevassa 7. puiteohjelmassa byrokratiaa on luvattu keventää entisestään, kertoo Kivimäki.

Rahoitus muuttuu tutkijaystävällisemmäksi

Vuonna 2007 alkavassa 7. puiteohjelmassa luvataan byrokratian kevennyksen lisäksi jatkuvuutta hankkeille, sillä se kestää aiempien viiden vuoden sijaan seitsemän vuotta. Puiteohjelman budjetti on myös merkittävästi suurempi kuin edellisten, peräti 73 miljardia euroa.

Puiteohjelmassa on neljä ohjelmakokonaisuutta, Yhteistyö, Ideat, Ihmiset ja Valmiudet, joista laajin kokonaisuus, Yhteistyö, vastaa aiempaa hanketyyppistä rahoitusta. Yksi kymmeneen teemaan jaetun Yhteistyö-kokonaisuuden aiheista on Terveys, joka on saamassa noin 8 miljardia euroa.

Perustutkimusta, tai kuten ohjelmassa korostetaan innovatiivista, dynaamista ja luovaa pioneeritutkimusta, rahoitetaan Ideat-ohjelmasta, jota hallinnoi itsenäisesti Euroopan tutkimusneuvosto (European Research Council). ERC jakaa tutkijoiden tutkimusideoiden perusteella erillään muusta puiteohjelmasta seuraavien seitsemän vuoden aikana 7,3 miljardia euroa yksittäisille tutkimusryhmille suurten tutkimusyhteistyöhankkeiden sijaan. Suomea ERC:ssa edustaa Akatemiaprofessori Leena Palotie Kansanterveyslaitokselta.

- ERC perustettiin tutkijoiden painostuksen tuloksena. Tutkijat haluaisivat rahoitusinstrumentin, joka tukisi tutkijoiden ideoihin perustuvaa, alhaalta ylös suuntautuvaa tutkimusta. Yhdysvalloissa National Institutes of Health rahoittaa tutkimusta juuri tästä lähtökohdasta, mutta Euroopasta vastaava rahoitusmalli on puuttunut kokonaan, kertoo Palotie.

ERC-rahoitus annetaan tutkijalle, joka käyttää sen niin kuin parhaaksi näkee. Järjestelmällä pyritään vähentämään byrokraattista raportointia EU:n suuntaan.

Myönnettävällä rahalla, 300 000–400 000 euroa/ vuosi viiden vuoden ajan, antaa tutkijalle mahdollisuuden pitkäjänteiseen työhön.

- Ensimmäinen haku suunnataan nuorille tutkijoille, joiden väitöksestä on kulunut alle 10 vuotta. Euroopasta on puuttunut tutkijan urakehitysputki, ja toivomme, että tällä rahoituksella voimme saada takaisin esimerkiksi Yhdysvaltoihin lähteneitä tutkijoita, jotka ovat vaarassa jäädä sinne, sanoo Palotie.

Kansanterveyttä Euroopan tasolla

Vuonna 2003 alkanut nykyinen Kansanterveysohjelma on EU:n terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston DG SANCOn alainen rahoitusohjelma, jolla tuetaan kansanterveyttä ja sen tutkimus- ja kehitystyötä EU:n tasolla. Sitä edelsi yhdeksän ohjelman joukko vuosina 1997–2002. Vaikka vastuu terveydenhuollon järjestämisestä onkin jäsenvaltioiden, ovat terveysseuranta, terveyden suojelu ja terveyden edistäminen vahvistuva osa EU:n politiikkaa.

Kansanterveysohjelman kolme aluetta ovat terveysseuranta, akuutit terveysriskit, joilla tarkoitetaan lähinnä tarttuvia tauteja, ja terveyden edistäminen. ENYPAT-tupakkaohjelma on esimerkki verkostomuotoisesta terveyden edistämisestä EU-tasolla, joka on rahoitettu Kansanterveysohjelmasta.

Kansanterveysohjelman projekteilta odotetaan EU:ssa kaikkien jäsenmaiden osallistumista ja käytäntöön sovellettavaa tulosta.

Tutkimusprofessori Arpo Aromaa toivoo ohjelmalta vielä voimakkaampaa ohjausta käytännön tulosten suuntaan.

- Paperilla ohjaus kyllä on, mutta koska rahan jako perustuu kilpailtuihin hakemuksiin, ei komissio oikeasti pysty ohjaamaan tutkimusta. Pelko väärinkäytöksistä on johtanut siihen, että isotkin kehityshankkeet rakennetaan tilkkutäkkinä projekteista, jotka kukin kestävät yhdestä kolmeen vuoteen ja toimivat 200 000 –1 miljoonan euron budjetilla, sanoo Aromaa.

Hajautetun ja lyhytaikaisen rahoituksen sijaan osa Euroopan laajuisista hankkeista kannattaisi Aromaa mielestä tilata asiaan perehtyneeltä ydinjoukolta, laitoksilta ja tutkijoilta. Komission on kuitenkin ollut vaikea määritellä, mitä pitäisi tehdä ja millainen prosessin tulisi olla pysyäkseen puolueettomana. Aromaan vetämän ECHIM-projektin tavoitteena on tuottaa yhteiset eurooppalaiset terveyden osoittimet.

EU tekee myös yhteistyötä WHO:n ja OECD:n kanssa, jotka toimivat osittain myös samoilla terveyden alueilla, ja rahoittaa Kansanterveysohjelmasta joitakin näiden organisaatioiden hankkeita.

- Terveystilastointi EU:ssa kuuluu tilastovirasto Eurostatille, mutta tällä hetkellä terveyttä koskevia tilastoja on vielä niukasti, kertoo Aromaa.

Kansanterveysohjelmasta rahoitetaan myös Euroopan tautiviraston, ECDC:n, toiminta.

Vuodesta 2008 alkavaksi suunnitellun seuraavan Kansanterveysohjelman piti saada nykyistä enemmän rahaa. Näyttää kuitenkin siltä, että ECDC ja ohjelman toimeenpanovirasto kuluttavat koko lisäyksen.

Mitä EU:sta Kansanterveyslaitokselle?

KTL:ssä on meneillä 26 kuudennen puiteohjelman ja Kansanterveysohjelman hanketta, joiden rahoitus on yhteensä 6,4 miljoonaan euroa. Jo päättyneet hankkeet eivät ole mukana tässä summassa. Osa näistä hankkeista esitellään tässä numerossa.

Kansanterveysohjelman hankkeiden rahoitus KTL:lle on useita miljoonia euroja. Ohjelma mahdollistaa Euroopan laajuisen kehitystyön, joka koskee esim. tutkimusmenetelmiä, väestön terveystutkimuksia, terveysosoittimia, terveyskertomuksia, terveyden edistämistä ja tarttuvien tautien torjuntaa.

Kansanterveysohjelmassa tuotteet ja tulokset kuuluvat tutkimusryhmille ja laitoksille. Komissiolla on niihin vapaa käyttöoikeus. Puiteohjelman rahoittaman tutkimuksen immateriaalioikeudet ja tutkimustulosten omistusoikeudet on määritelty komission ja konsortion välisellä sopimuksella. Lähtökohtaisesti oikeudet tutkimustuloksiin jäävät konsortion jäsenille, mutta oikeuksia voidaan myös siirtää ulkopuolisille.

Tutkimushankkeilla tuotetaan paitsi uutta tietoa myös uusia menetelmiä ja tutkimuksen infrastruktuuria. Hankkeissa kehitetyt menetelmät hyödyttävät tutkijoita myös projektin jälkeen.

Maria Kuronen
Kansanterveys