Publisher

National Public Health Institute
Original page

disease transmission, epidemics, gastroenteritis, hospitals, norovirus

Julkaistu 28.12.2007

Erittäin herkästi tarttuvat norovirukset ovat yleisimpiä ripulitautien ja ruokamyrkytysepidemioiden aiheuttajia. Infektion aikana noroviruksia erittyy runsaasti sairastuneen henkilön ulosteisiin. Tartunta tapahtuu joko suoraan henkilöstä toiseen tai viruksilla saastuneen veden, elintarvikkeen tai kosketuspinnan välityksellä. Vuonna 2006 ilmaantuneita noroviruksen uusia GII.4-variantteja pidetään myös vuoden 2007 aikana eri puolilla maailmaa todettujen poikkeuksellisen suurten ja ärhäköiden epidemioiden aiheuttajina.

Ihmisen kalikiviruksiin kuuluvat norovirukset jaetaan geneettisten ominaisuuksiensa perusteella 25–29 ryhmään. 1990-luvun puolivälin jälkeen, eli koko sen ajan kun genotyypitystä on tehty, genotyyppi GII.4 on hallinnut maailmaa. Arviolta 68–80 % gastroenteriittiepidemioista Yhdysvalloissa on ollut GII.4-virusten aiheuttamia. GII.4-virukset jaetaan kuuteen geneettiseen alaryhmään, jotka ovat ilmaantuneet noin 3–6 vuoden välein ja levinneet pandemian tavoin ympäri maailman. Uuden variantin ilmaantuessa vanha yleensä häviää pois noin vuoden kuluessa.

Norovirusinfektion seurauksena ihmisille syntyy suojaavat vasta-aineet. Syntyvä suoja jää kuitenkin merkitykseltään lyhyt-aikaiseksi, sillä GII.4-viruksissa tapahtuvan antigeenisen muuntelun takia ihmisen hankkima aiempi immuniteetti ei suojaa enää uusilta infektioita aiheuttavilta varianteilta. Norovirukset muistuttavatkin tässä suhteessa influenssaviruksia.

Kolmasosa rajuista gastroenteriiteistä noroviruksen aiheuttamia

Keväällä 2006 ilmaantui samanaikaisesti kaksi uutta varianttia, GII.4-2006a ja GII.4-2006b, jotka edelleen kiertävät eri mantereilla laajasti akuuttia gastroenteriittiä aiheuttaen. Syksystä 2006 alkaen nämä uudet variantit ovat aiheuttaneet suuren määrän pääasiassa ihmisestä toiseen tarttuneita epidemioita (1). Sairastuneiden oireet voivat olla rajuja sillä amerikkalaisten asiantuntijoiden mukaan lasten vakavista ripulitaudeista 33 % on kyseisten norovirusten aiheuttamia (2). Vastaavasti 30 % aikuisten teho-osastolle päätyvistä gastroenteroriiteistä on em. norovirusten aiheuttamia. Lisäksi lähinnä yli 65-vuotiailla ihmisillä tauti on johtanut jopa kuolemaan.

Noroviruksen aiheuttama oireiltaan rajukin ripuli paranee yleensä 1–2 vuorokauden kuluessa. On arveltu, että tartuttavuus on pahimmillaan oireiden alkaessa ja pienenee nopeasti oireiden helpotettua. Uudet tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että potilas erittää virusta ulosteisiinsa pitkän aikaa, jopa useita viikkoja. Lisäksi ulosteisiin eritettävät virusmäärät ja siten myös tartuttavuus ovat suurimmillaan vasta oireiden mentyä, noin 4–5 vrk:n kuluttua tartunnasta (3).

Erityisesti huomion arvioista on se, että myös oireeton viruksen kantaja voi erittää virusta runsaasti ja levittää tehokkaasti tautia eteenpäin. Ruotsissa oireeton leipomon työntekijä, jonka lapsi ja mies olivat kotona ripulitaudissa, onnistui valmistamiensa prinsessakakkujen marsipaaniruusukkeiden avulla tartuttamaan norovirusta suureen joukkoon kakkua syöviä asiakkaita (4). Eräs heistä, hautajaisseurueeseen kuulunut vanha rouva, kuoli saamaansa norovirusinfektioon. Hänestä tauti levisi edelleen ruumiinavausta tehneeseen lääkäriin ja tämän vaimoon.

Desinfektioaineiden teho epävarma

Norovirukset ovat pieniä pyöreitä RNA-viruksia. Niiden tiedetään olevan erittäin kestäviä, ja desinfektioaineiden vaikutus niihin on epävarmaa. Asian tutkimista vaikeuttaa myös se, että ihmisen norovirukset eivät lisäänny soluviljelmissä laboratorio-olosuhteissa. Vasta äskettäin löydetyt hiiren norovirukset sen sijaan lisääntyvät laboratorioviljelminä kasvatetuissa soluissa. Ranskalaisessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin sairaaloissa käytettävien käsihuuhteiden kykyä tuhoa hiirten norovirukset, ilmeni, että kolmesta testatusta tuotteesta yksi ei tehonnut niihin lainkaan (5). Erityisen kestäviä virukset olivat kvaternäärisille ammonium-pohjaisille desinfektioaineille. Sen sijaan ne tuhoutuvat käytettäessä natriumhypokloriittia. Vielä ei tiedetä varmuudella, käyttäytyvätkö ihmisen norovirukset tässä suhteessa samalla tavalla.

Epidemiat koettelevat Suomessa sairaaloita

Ensimmäinen huomattavan voimakas norovirusepidemia-aalto nähtiin Suomessa talvella 2002–03, jolloin se koetteli erityisesti sairaaloita ja vanhainkoteja. Epidemian aiheutti silloinen GII.4-genotyypistä kehittynyt variantti. Seuraavat vuodet sitä vastoin olivat melko rauhallisia ja tuolloin Suomessa kiersivät muut kuin GII.4-genotyypit, mm. tyypit GII.b ja GII.7. Kautena 2004–05 ilmestyi GII.4-genotyypistä jälleen uusi variantti, joka aiheutti paljon epidemioita eri maissa. Suomessakin se syrjäytti aiemman variantin, mutta muuten epidemiakausi oli vain vähän normaalia vilkkaampi.

Vuonna 2006 syntyneet uudet GII.4-variantit a ja b, jotka keväällä rynnistivät Suomeen, aiheuttivat kestoltaan ja laajuudeltaan toistaiseksi vertaansa vailla olevan norovirusepidemiakauden vuosina 2006–07 (6). Vuonna 2007 (3.12.2007 mennessä) tartuntatautirekisteriin oli ilmoitettu 2 670 norovirustapausta. Talven 2006–07 aikana ja keväällä 2007 (2.10.2006–31.5.2007) Kansanterveyslaitoksen tietoon tuli 89 epidemiaa, joista valtaosa oli laitosepidemioita sairaaloissa, terveyskeskusten vuodeosastoilla ja vanhainkodeissa. Näissä epidemioissa sairastui yhteensä yli 7 600 henkilöä. Nämä epidemiat olivat pääosin em. uusien norovirusvarianttien, GII.4-2006a ja GII.4-2006b, aiheuttamia. Syksyllä 2007 norovirustilanne Suomessa on toistaiseksi pysynyt rauhallisena, sillä syys-marraskuussa tapauksia on todettu 47.

Virusvarianttien tartuntareitit vaihtelevat

Jos aiemmin noroviruksen aiheuttamia ongelmia on vähätelty, niin enää siihen ei ole mitään syytä. Viime talven epidemioissa sairaaloiden toimintakyky joutui todella koville, ja viruksen epäillään aiheuttaneen Suomessakin muutamia kuolemantapauksia. Alkaa myös näyttää yhä selvemmin siltä, että GII.4-tyypin variantit leviävät pääasiassa ihmisestä toiseen, kun taas muut norovirusgenotyypit leviävät hyvin myös ruoan ja veden välityksellä. Esimerkiksi Suomen vesivälitteisissä epidemioissa GI-genotyypit ovat olleet huomattavasti yleisempiä kuin muissa norovirusepidemioissa keskimäärin.

Merja Roivainen, laboratorionjohtaja
KTL, Virustautien ja Immunologian osasto

Leena Maunula, dosentti
HY, Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos

Markku Kuusi, epidemiologi
KTL, Infektioepidemiologian osasto

Kirjallisuutta
1. CDC. Norovirus activity--United States, 2006-2007. MMWR Morb Mortal Wkly Rep. 2007;56:842–6.
2. Jan Vinje (CDC). Current status of molecular diagnostics and epidemiology for human noroviruses. Third International Calicivirus conference, Cancun Mexico, 2007.
3. Atmar RL, Opekun A, Gilger M, ym. Duration and magnitude of virus shedding in a Norwalk virus human challenge system. Third International Calicivirus conference, Cancun Mexico, 2007.
4. Hedlund, K-O, Bergkvist K, Hedlund J, Sandler H, Thorhagen M. Norovirus transmission chain in multiple settings. Third International Calicivirus conference, Cancun Mexico, 2007.
5. Belliot G, Lavaux A, Souhiel D, Agnello D, Bour J, Pothier P . Use of murine norovirus as a surrogate of human norovirus to evaluate resistance to antiseptict. Third International Calicivirus conference, Cancun Mexico, 2007.
6. Kroneman A, Vennema H, Harris J, ym and Food-borne viruses in Europe network. Increase in norovirus activity reported in Europe. Euro Surveill 2006;11:E061214.1.