Publisher

National Public Health Institute

Ruokakulttuurilla on ensi näkemältä vähän tekemistä kansanterveyden kanssa. Arkikielessä ruokakulttuuri viittaa tavallisesti hyviin pöytätapoihin tai kansalliseen ruokaperinteeseen.

Muuan antropologi on löytänyt kulttuuri-sanalle yli sata erilaista tieteellistä määritelmää. Yleisimmin tutkijat tarkoittavat kulttuurilla sellaisia uskomuksia, taitoja ja tapoja, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle oppimisen välityksellä, toisin sanoen sitä perimän osaa joka ei kulje geeneissä. Ruokakulttuuria ovat siten viralliset ravintosuositukset ja vegetaristiset opit siinä kuin läskisoosireseptit ja presidentinlinnan ruokalistatkin. Ihminen ei valitse ruokaansa riippumatta sosiaalisesta ympäristöstään ja kulttuuristaan.

Ravitsemusasiantuntijoita syytetään silloin tällöin siitä, että he suosittelevat terveellisinä vaihtoehtoina kalliita ja outoja ulkomaisia ruokia halpojen kotimaisten sijaan. Suomi sai uudet ravintosuositukset vuonna 2006. Suositusten vertailu suomalaiseen ruokaperinteeseen osoittaa, että terveellinen syöminen ei merkitse perinteen hylkäämistä, vaan pikemminkin päinvastaista. EU:nkin pelättiin mullistavan perinteisen suomalaisen ruokavalion. Toistaiseksi suomalainen ruoka on pitänyt yllättävän hyvin pintansa.

Euroopassa on useita ruokakulttuureita

Euroopassa on monia erilaisia ruokakulttuureita. Jo Pohjoismaiden välillä todetaan eroja: Suomessa ja Ruotsissa lämmin lounas on yleinen, mutta Tanskassa ja Norjassa syödään voileipiä lounasaikaan. Ateriajärjestys on sidoksissa työ- ja elinoloihin sekä naisten työmarkkina-asemaan. Jotkut ruokaan liittyvät ilmiöt kuitenkin ylittävät kulttuuriset rajat. Monissa Euroopan maissa ruokatottumukset vaihtelevat sosioekonomisen aseman mukaan siten, että hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat syövät terveellisemmin kuin muut. Suomessa ruokatottumusten sosioekonomiset erot ovat suhteellisen pieniä, mutta samansuuntaisia kuin muualla.

Suomalaiset ovat kiinnostuneita ravinnon terveellisyydestä ja turvallisuudesta

Kansanterveyden ja ravitsemuksen asiantuntijat tarvitsevat ruokakulttuurin tuntemusta silloin kun kansa käyttäytyy "irrationaalisesti" eikä valitse elintarvikkeita, jotka takaisivat parhaan mahdollisen ravitsemustilan. Tämän päivän Suomessa asiantuntijat voivat olla tyytyväisiä. Väestön ruokatottumukset vastaavat yhä paremmin suosituksia ja kansa on kiinnostunut ravinnon terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Tilanne ei kuitenkaan saa johtaa vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen. Ylipaino on kasvava kansanterveyden ongelma ja sairaalloinen laihduttaminenkin yleistyy. Maahamme syntyy muuttoliikkeen ja syrjäytymisen seurauksena ryhmiä, joilla ei ole edellytyksiä valita monipuolista ruokaa suomalaisen kaupan hyllyiltä. Kyse on paljosta muustakin kuin ravintoaineiden riittävyydestä. Väestön ravitsemusongelmat ovat sosiaalisia ja kulttuurisia ongelmia.

Lisätietoja:

erikoistutkija Ritva Prättälä

Lähde:

Prättälä, R. 1999 Ravitsemusongelmat ovat sosiaalisia ja kulttuurisia
Kansanterveys 5/1999