Julkaisija

Kansanterveyslaitos
Alkuperäinen sivu

joukkoruokailu, kulutustottumukset, ravitsemussuositukset, ruokakulttuuri, ruokatottumukset, suomalaiset

Julkaistu 1.6.2007

Suomalaisten ruokatottumuksia on ohjattu suosituksin jo yli 50 vuoden ajan hyvin tuloksin. Rasvan saanti on vähentynyt ja kasviksia syödään aiempaa enemmän. Nopeasti muuttuva ruokakulttuuri ja uudet kulutustyylit haastavat kuitenkin ravitsemussuositusten tekijät.

Suomalaiset ravitsemussuositukset pohjautuvat pohjoismaisiin ja kansainvälisiin suosituksiin, jotka ovat syntyneet eri maiden asiantuntijoiden yhteistyönä. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on toimittanut tämän kansainvälisen tiedon pohjalta Suomen oloihin sopeutetut ravitsemussuositukset jo 50 vuoden ajan.

- Terveellisestä ruokavaliosta vallitsee kansainvälinen konsensus, ja siksi eri maiden ja järjestöjen kuten WHOn antamat suositukset ovat hyvin samanlaiset, kertoo neuvottelukunnan pääsihteeri Raija Kara.

Vitamiinien tai kivennäisaineiden saantisuositukset perustuvat suureen määrään tutkimustietoa eri puolilta maailmaa. Siksi suositusten tekeminen on helppoa ravintoaineiden tasolla. Karan mukaan eturistiriitoja saattaa syntyä siinä vaiheessa, kun suositusten pohjalta ryhdytään laatimaan kansalaisille ruoan valintaohjeita eli annetaan ruokapohjaisia suosituksia.

- Joudumme päättämään, painotammeko kalaa vai lihaa ja mikä olisi maitotuotteissa suositeltu rasvapitoisuus. Uusimpia, vuonna 2005 annettuja suosituksia tehtäessä kävimme keskustelua siitä, mitä tarkoitetaan vähärasvaisella maitotuotteella. Jonkun mielestä kevytmaito on vähärasvainen, toisen mielestä 1-maito. Päädyimme 1-prosenttiseen. Aiempien vuosien rasvataistoista ei kuitenkaan ole enää jälkeäkään.

Suositukset käytäntöön joukkoruokailussa

Ravitsemussuosituksilla pyritään vaikuttamaan erityisesti joukkoruokailuun ja sitä kautta laajoihin väestöryhmiin.

- Itse neuvottelukunnalla ei juuri ole resursseja kampanjoida suositusten puolesta, vaan se jää pitkälti ravitsemusvalistusta tekevien järjestöjen tehtäväksi. Osaksi valistus toteutuu erilaisilla kampanjoilla, kertoo Raija Kara.

Sydänliiton johdolla on laadittu joukkoruokailussa tarjottavan ruoan ravitsemuksellisen laadun kriteerit, jotka neuvottelukunta yrittää saada laajemmin käyttöön kunnissa jo hankintasopimuksia tehtäessä. Kara toivoo, ettei raha olisi ainoa kriteeri, johon ruokapalveluyritykset perustavat valintansa.

Neuvottelukunta laatii parhaillaan kouluruokasuosituksia. Laki määrää vain sen, että koululaisille on tarjottava ilmainen ateria, mutta ei sano mitään tarkempaa ruoan laadusta.

- Ravitsemussuositukset ovat hiukan liian kaukana kuntien päättäjistä, siksi tarvitaan yksinkertaisia ohjeita siitä, miten kouluruokailu tulisi järjestää. Yritämme vaikuttaa myös siihen, että kouluruokailulle saadaan riittävät resurssit.

Ravitsemussuositusten toteutumisesta on vuosien mittaan tehty erilaisia selvityksiä ja monia tutkimuksia, mutta selkeä seurantajärjestelmä on toistaiseksi puuttunut. Sosiaali- ja terveysministeriölle on ehdotettu vuosi sitten laaja-alaista joukkoruokailun seuranta- tai ohjausryhmää, joka katsoisi miten suositukset toteutuvat joukkoruokailussa.

- Suosituksen käytännön toteutuksessa on monta vaihetta alkaen ruokalistojen suunnittelusta ja resepteistä. Jokaisessa näistä vaiheista voidaan poiketa suosituksen tavoitteista. Ruoan valmistaja voi toteuttaa ohjeita omalla tavallaan ja käyttää esimerkiksi suolaa oman makunsa eikä reseptin mukaan. Viimeisen valinnan tekee ruokailija, joka itse kuitenkin lopulta itse päättää, mitä hän lautaselleen ottaa, painottaa Kara.

Muuttuvat kulutustottumukset tuovat uusia riskejä

Ruokakulttuuri muuttuu aiempaa nopeammin ja ravitsemuksen riskit sen myötä.

- Tunnemme perinteisen suomalaisen ruokakulttuurin hyvät ja huonot puolet ja tiedämme mitä ravintoaineita se sisältää. Suuret muutokset, kuten jonkun ruoka-aineryhmän jättäminen kokonaan pois, herättävät huolta, sillä emme tiedä miten tällainen muutos vaikuttaa ravitsemukseen, sanoo Kara.

Yksi esimerkki ruokakulttuurin muutoksesta on suolan käyttö. Jodin saannin varmistamiseksi on suomalaiseen ruokasuolaan lisätty jodia.

- Uudet erilaiset tuontisuolat eivät välttämättä sisällä yhtä paljon jodia, joten emme voi enää olla varmoja siitä, että jodin saanti on turvattu.

Erilaisten juomien esiinmarssi on myös uutta suomalaisten ravinnossa.

- Juomien osuus energian saannista on lisääntynyt paljon lyhyessä ajassa, mutta niitä ei kuitenkaan mielletä energian lähteeksi. Valtion ravitsemusneuvottelukunta miettii nyt pitäisikö myös juomista antaa suositus. Juomien käyttäminen lisää myös syömistä, joten niillä on sekä itsenäinen vaikutus että oheisvaikutus.

Ajankohtainen rasva- ja hiilihydraattikeskustelu työllistää myös neuvottelukuntaa.

- Meiltä kysytään usein, miten voimme väittää, että juuri kysyjälle on hyväksi saada 60 prosenttia energiasta hiilihydraatteina. Emme me voikaan niin sanoa, ja yksilöllä on vapaus poiketa suosituksesta. Meidän lähtökohtamme on väestötason ravitsemus, jota joudumme ajattelemaan myös ekologisesta ja globaalista näkökulmasta. Lihakilon tuottamiseen tarvitaan paljon enemmän energiaa kuin viljakiloon.

Suomalaisten ruokatottumukset ovat muuttuneet terveellisemmiksi. Parannettavaa kuitenkin on edelleen: kasviksia, hedelmiä ja marjoja voisimme syödä reilusti nykyistä enemmän, samoin kalan syöntiä voisimme lisätä. Lihan kulutus on nyt jo niin suurta, ettei sitä ole syytä enää kasvattaa.

Maria Kuronen
Kansanterveys

Raija Kara arvostaa äitiys- ja lastenneuvoloiden ravitsemusneuvontaa, sillä vanhemmat ovat todella vastaanottavaisia hyvälle ravitsemustiedolle ja haluavat parasta lapselleen.

Käytännöllinen lautasmalli on otettu hyvin vastaan. Uusimmat ravitsemussuositukset löytyvät verkosta: www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta