Publisher

National Public Health Institute

Tyypin 2 diabeteksen parasta hoitoa on taudin puhkeamisen ehkäiseminen. Suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus (DPS) osoitti ensimmäisenä maailmassa, että tyypin 2 diabeteksen riski alenee lähes 60 prosenttia, kun korkean riskin yksilöitä ohjataan muuttamaan elintapojaan. Diabeteksen riskitekijät tunnetaan melko hyvin, ja niiden pohjalta lähdettiin suunnittelemaan uutta työkalua sekä terveydenhuollon että yksittäisten henkilöiden omaan käyttöön. Tavoitteena oli kehittää selkeä, yksinkertainen testi, joka voidaan tehdä muutamassa minuutissa ilman laboratoriokokeita. Lomake sisältää kahdeksan kysymystä, joiden vastaukset on pisteytetty pohjautuen väestöpohjaiseen seurantatukimukseen. Yhteenlasketut pisteet kertovat varsin hyvin, miten todennäköistä sairastuminen seuraavan kymmenen vuoden aikana on.

Ikä, painoindeksi ja vyötärön ympärysmitta ovat hyvin tunnettuja diabetesriskiä lisääviä tekijöitä. Muut lomakkeelle valikoituneet kysymykset koskevat verenpainelääkitystä (osoittamassa kliinisesti todettua kohonnutta verenpainetta), aikaisemmin (esim. raskausaikana) todettuja kohonneita verensokeriarvoja, liikuntatottumuksia sekä kasvisten ja hedelmien käyttöä. Lähisukulaisten sairastama diabetes viittaa mahdolliseen geneettiseen alttiuteen ja ennustaa selvästi diabetesta.

Pisteet paljastavat

Riskitestin toimivuutta on testattu käytännössä uudelleen Finriski 2002 -tutkimuksen yhteydessä. Tutkimukseen osallistuneista kaikki 45–74-vuotiaat muodostivat alaotoksen, joka kutsuttiin sokerirasituskokeeseen. Kutsuttuja oli yhteensä 5 140 henkilöä, joista 4 622 sai täytettäväkseen myös riskitestilomakkeen. Näistä 3380 osallistui sokerirasituskokeeseen, ja riskipisteet ja sokerirasituskokeen tulokset olivat saatavilla 3067 henkilölle

Alle seitsemän pistettä saaneita oli noin neljännes ja yli 14 pistettä saaneita lähes viidennes. Riskipisteiden keskiarvo ja mediaani olivat molemmat kymmenen.

Alle seitsemän pistettä saaneilla oireettoman diabeteksen todennäköisyys tutkimushetkellä oli matala, 2,6 prosenttia. Luokassa 7–14 pistettä riski oli hieman kohonnut, ja luokassa 15–20 jo huomattavan korkea: 25,1 prosentilla todettiin diabetes yhden rasituskokeen perusteella. Heikentynyt glukoosinsieto (IGT) todettiin 26 prosentilla tässä luokassa. Korkeimmassa riskiluokassa lähes 70 prosentilla oli joko diabetes tai IGT.

Riskitesti käytännön työvälineenä

Käytännön työssä asiakkaiden diabetesriskiä on tähänkin asti arvioitu tunnettujen riskitekijöiden pohjalta. Riskitestilomake antaa mahdollisuuden kokonaisriskin kvantitatiiviseen arvioimiseen systemaattisella tavalla. Testin tekeminen ja tulkitseminen vie muutaman minuutin. Testilomakkeita on saatavissa Diabetesliitosta, ja testin voi tehdä myös Internetissä (www.diabetes.fi). Kyseessä on seulontatesti, jolla voidaan varsin luotettavasti tunnistaa henkilöt, joilla on hieman tai selvästi kohonnut riski sairastua. Varsinainen diagnoosi tehdään diagnostisen testin perusteella, joten korkeita pisteitä saaville on syytä tehdä sokerirasituskoe oireettoman diabeteksen havaitsemiseksi. Lisäksi korkean pistemäärän saaneille on tarjottava mahdollisuus osallistua elintapaohjaukseen, joilla riskitekijöitä pyritään alentamaan. Seulontatestaus ilman selkeää korkean riskin yksilöiden jatkohoitosuunnitelmaa ei ole eettisesti hyväksyttävää.

Mikä sitten on se riskipisteraja, jonka ylittävien henkilöiden diagnostinen testaus ja jatkohoidon järjestäminen on tarpeen? Riskitesti sinänsä ei vastaa tähän kysymykseen. Jos raja pannaan alas, löydetään kyllä suurempi osa tapauksista, mutta samalla ”väärien positiivisten” eli sellaisten, jotka eivät sairastuisikaan diabetekseen lähivuosina, tulosten määrä kasvaa huomattavasti ja voi rasittaa terveydenhuoltoa. Ihmisille itselleenhän ohjeet terveellisistä elintavoista ovat aina paikallaan, joten harmia siitä ei liene. Korkealle asetettu raja taas vähentää vääriä positiivisia, mutta samalla löytymättä jäävien mahdollisten diabetestapausten määrä lisääntyy. Valtakunnallisen diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelman eli DEHKOn puitteissa toteutetaan vuosien 2003–2007 aikana D2D-toimeenpanohanke, jonka tavoitteena on, että tyypin 2 diabeteksen seulonta ja ehkäisy tulisivat osaksi perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon normaalia toimintaa. Hankkeessa on mukana useita sairaanhoitopiirejä. Diabetesriskitesti on hankkeen keskeinen keino tunnistaa korkean riskin henkilöt. Korkean riskin rajaksi on määritelty 15 pistettä, joka edellyttää tilanteen tarkempaa kartoittamista ja jatkotoimenpiteiden käynnistämistä kolmen kuukauden sisällä, yli 20 pistettä saaneilla kuukauden sisällä.

Jaana Lindström, jaana.lindstrom@ktl.fi
Markku Peltonen, markku.peltonen@ktl.fi
KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto

Jaakko Tuomilehto Helsingin yliopisto, kansanterveystieteen laitos ja
KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto
jaakko.tuomilehto@ktl.fi