Publisher

National Public Health Institute

Toistaiseksi ei tiedetä minkään ravintotekijän varmasti vaikuttavan tyypin 1 diabeteksen vaaraan. On viitteitä siitä, että imetys ja eräät ravintoaineet kuten D-vitamiini saattavat suojata tyypin 1 diabetekselta, kun taas ravinnon nitrosamiinit, nitriitti, lehmän maito ja viljavalmisteet ovat olleet yhteydessä suurentuneeseen taudin riskiin.

D-vitamiinin puute

Useissa Euroopan maissa tehdyn tapaus–verrokkitutkimuksen mukaan D-vitamiinilisä varhaislapsuudessa saattaa suojata tyypin 1 diabetekselta. Äidin raskaudenaikaisen kalanmaksaöljyn käyttö oli yhteydessä lapsen pienempään diabetesriskiin norjalaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa. Pohjois-Suomen Äiti–lapsi-seurantatutkimuksessa havaittiin, että sekä ensimmäisen elinvuoden aikainen matala D-vitamiinin saanti että riisitautiepäily olivat yhteydessä lapsen myöhempään tyypin 1 diabeteksen riskiin.

Autoimmuunidiabeteksen eläinmalleissa D-vitamiinin annon on osoitettu estävän haiman insuliinia tuottavien solujen vaurioita. On kuitenkin huomioitava, että näissä tutkimuksissa käytetyt annokset ovat olleet suuria ja aiheuttaneet vaikeita sivuvaikutuksia.

Suomalaisten D-vitamiinitilanne on paranemassa. Viime vuoden alussa Suomessa alettiin lisätä D-vitamiinia maitoon ja ravintorasvoihin, koska maassamme useilla väestöryhmillä elimistön D-vitamiinin saanti on jäänyt liian matalaksi. Kaikille 0–2-vuotiaille suositellaan kuitenkin edelleen ympärivuotista D-vitamiinivalmisteen käyttöä. Kolmesta vuodesta eteenpäin D-vitamiinivalmistetta suositellaan pimeänä vuodenaikana, jos lapsi ei käytä D-vitaminoitua maitoa. Raskaana oleville ja imettäville D-vitamiinilisää suositellaan käytettäväksi pimeänä vuodenaikana.

Suurin tyypin 1 diabeteksen riski Suomessa ei selittyne D-vitamiinin puutoksella, koska vain pieni ryhmä lapsia on kärsinyt D-vitamiinin puutoksesta viime vuosikymmeninä. Kuitenkin havainnot korostavat D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositusten merkitystä, ja tuovat mahdollisen uuden indikaation suosituksiin – tyypin 1 diabeteksen ehkäisyn.

Maito ehkä riskitekijä

Eläinkokeiden ja ekologisten korrelaatioanalyysien perusteella on esitetty, että lehmänmaito saattaisi lisätä diabeteksen riskiä. Kuitenkin ihmistutkimusten tulokset ovat edelleen ristiriitaisia. Eniten on tutkittu lehmänmaidon aloittamisiän yhteyttä diabeteksen riskiin: vain noin puolet tutkimuksista tukee hypoteesia, toinen puoli ei. Varhaisen maitoaltistuksen merkitystä tyypin 1 diabetekseen kytkeytyvien autovasta-aineiden ilmaantumisriskiin on arvioitu muutamissa seurantatutkimuksissa. On huomionarvioista, että tutkittavien määrät ovat toistaiseksi kaikissa näissä töissä olleet hyvin pieniä.

Ensimmäinen tyypin 1 diabeteksen ravintointerventioon pohjautuva ehkäisykoe, TRIGR-tutkimus, alkoi professori Hans Åkerblomin johdolla vuonna 2002. Tässä kansainvälisessä tutkimuksessa selvitetään, voidaanko tyypin 1 diabetes ehkäistä korvaamalla tavanomainen lehmänmaitopohjainen äidinmaidonkorvike hydrolysoidulla korvikkeella kuuden ensimmäisen elinkuukauden aikana. Esitutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että tyypin 1 diabetekseen kytkeytyvien autovasta-aineiden ilmaantumista voidaan ehkäistä tai viivästyttää tyypin 1 diabeetikon ensimmäisen asteen sukulaisilla antamalla hydrolysoitua äidinmaidonkorviketta tavanomaisen sijasta.

Maito saattaa olla diabeteksen riskitekijä myös imeväisiän jälkeen. Yli puoli litraa maitoa päivässä juoneiden diabeetikkojen sisarusten riski sairastua diabetekseen oli kolminkertainen verrattuna vähemmän maitoa juoneisiin. Koska maito on lasten ravitsemuksen kannalta keskeinen ruoka-aine, tutkimustulos vaatii vahvistusta muissa väestöpohjaisissa seuranta-aineistoissa.

Viimeisen 50 vuoden aikana maidon kulutus on vähentynyt maassamme. Mikäli maito osoittautuu diabetesta aiheuttavaksi, vaikutuksen täytynee liittyä joko maidon koostumuksen muutoksiin tai ihmisen muuttuneisiin immuunivasteisiin, jotka puolestaan voisivat liittyä joko mikrobiston tai ravitsemustilan muutoksiin kuten lihavuuden yleistymiseen.

Lihavuus voi olla riskitekijä

Lihavat lapset kasvavat muita nopeammin ja niinpä lisääntynyttä pituuskasvua ja painon nousua varhaislapsuudessa on ehdotettu tyypin 1 diabeteksen vaaratekijöiksi. Suomalaisessa tapaus-verrokkiaineistossa lisääntynyt varhaislapsuuden kasvu oli yhteydessä suurempaan diabeteksen riskiin. Uusi havainto oli, että lisääntynyt suhteellinen paino oli diabeteksen vaaratekijä koko lapsuuden ajan. Lisääntyneen paino- ja pituuskasvun yhteyksiä tyypin 1 diabetekseen ei ole toistaiseksi arvioitu seuranta-aineistoissa, joista saadaan tapaus-verrokkitutkimuksia luotettavampaa näyttöä syy-seuraussuhteesta. On esitetty, että joko perinnöllisesti määräytyvä nopea kasvu lisäämällä insuliinin tarvetta tai perinnöllinen taipumus veren korkeisiin insuliinipitoisuuksiin, joka puolestaan johtaisi kiihtyneeseen kasvuun, selittäisi yhteyden lisääntyneen pituuskasvun ja kohonneen tyypin 1 diabeteksen riskin välillä. Myös ylipaino voi aiheuttaa korkeita veren insuliinipitoisuuksia. Voimakkaasti toimivat beetasolut ovat alttiimpia sytokiinien toksisille vaikutuksille ja lisääntynyt insuliinin eritys voi stimuloida antigeenien esiintuloa beetasoluissa.

Lihavuus lisääntyy useissa väestöissä ja useissa väestöryhmissä, myös suomalaisilla lapsilla ja nuorilla. Lihavuuden yleistyminen saattaa myötävaikuttaa paitsi tyypin 2 myös tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuuden kasvuun.

Suvi Virtanen KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto, ravitsemusyksikkö