Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Imettäminen itsessään antaa 98 %:sen suojan uudelta raskaudelta edellyttäen, että synnytyksestä on kulunut enintään kuusi kuukautta, kuukautiset eivät ole vielä alkaneet ja äiti imettää säännöllisesti eikä lapsi saa lainkaan lisäravintoa. Naisella, joka ei imetä, munasolun kypsyminen ja irtoaminen voi tapahtua jo kuukauden kuluttua synnytyksestä, joten ehkäisy on aloitettava varsin pian. Niinpä äiti voi aloittaa yhdistelmäpillereiden tai minipillereiden käytön kolme viikkoa synnytyksestä tai ensimmäisten kuukautisten yhteydessä. Estemenetelmien käyttö sopii hyvin imetyksen aikana. Yhdistelmäpillerit voidaan aloittaa vasta imetyksen loppumisen jälkeen. Jälkiehkäisyä voidaan käyttää myös imetyksen aikana.

Imetyksen vaikutus hedelmällisyyteen

Heti synnytyksen jälkeen naisen kehossa tapahtuu suuria hormonimuutoksia, joiden seurauksena käynnistyy maidoneritys ja mieliala on herkkä lapsen tarpeille. Imetyksen aloittaminen heti synnytyksen jälkeen on luonnollinen tapa supistaa kohtua ja vähentää synnytyksen jälkeistä verenvuotoa. Imettävällä äidillä hedelmätön vaihe voi kestää kahdesta kuukaudesta jopa kahteen vuoteen.

Imettäminen itsessään antaa 98 %:sen suojan uudelta raskaudelta edellyttäen, että synnytyksestä on kulunut enintään kuusi kuukautta, kuukautiset eivät ole vielä alkaneet ja äiti imettää säännöllisesti eikä lapsi saa lainkaan lisäravintoa. Säännöllinen imetys tarkoittaa sitä, että lasta imetetään aina kun lapsi sitä haluaa. Kuukautisten alkamiseksi ei katsota vielä yhden päivän kestävää tiputteluvuotoa. Imettävillä äideillä ensimmäinen kuukautisvuoto edeltää yleensä ensimmäistä munasolun irtoamista, mikäli vuoto alkaa kuuden kuukauden aikana synnytyksestä. Myöhemmin munasolun irtoaminen voi tapahtua ennen ensimmäistä vuotoa, jolloin menetelmän luotettavuus vähenee huomattavasti.

Oikein ohjattuna menetelmä edesauttaa imettämistä ja hoitaa myös ehkäisyn. Menetelmän käyttö edellyttää perusteellista keskustelua lääkärin tai terveydenhoitajan kanssa menetelmän vaatimuksista, säännöllisen imettämisen merkityksestä ja valmiudesta siirtyä toiseen ehkäisymenetelmään, jos edellytykset muuttuvat. Imettäminen ehkäisymenetelmänä antaa siten aikaa pohtia, millainen ehkäisymenetelmä perheelle on sopivin.

Raskaudenehkäisy silloin, kun äiti ei imetä

Naisella, joka ei imetä, munasolun kypsyminen ja irtoaminen voi tapahtua jo kuukauden kuluttua synnytyksestä, joten ehkäisy on aloitettava varsin pian. Niinpä äiti voi aloittaa yhdistelmäpillereiden tai minipillereiden käytön kolme viikkoa synnytyksestä tai ensimmäisten kuukautisten yhteydessä. Kolmen ensimmäisen viikon aikana synnytyksen jälkeen tromboosiriski on kohonnut, joten silloin ei ole turvallista käyttää ehkäisypillereitä. Ehkäisykapseli suositellaan myös asennettavaksi vasta kolme viikkoa synnytyksen jälkeen.

Raskaudenehkäisy imetyksen aikana

Imetys ei ole tehokas ehkäisymielessä enää, kun imetysvälit pitenevät, kun lapsi saa lisäravintoa tai kun synnytyksestä on kulunut jo kuusi kuukautta. Ehkäisykeinoina ensisijaisia ovat ei-hormonaaliset menetelmät.

Estemenetelmien käyttö sopii hyvin imetyksen aikana. Kondomi on oikein käytettynä luotettava ehkäisykeino ja suojaa lisäksi sukupuolitaudeilta. Kondomilla ei ole todettu sivuvaikutuksia, vaikkakin joskus se voi ärsyttää kuivia limakalvoja. Kondomin käytössä täytyy olla tunnollinen - yksikin unohdus saattaa johtaa raskauteen. Pessaari on myös hyvä estemenetelmä imetyksen aikana, mutta se on nyt synnytyksen jälkeen vaihdettava suurempaan kuin mikä oli käytössä ennen raskautta.

Ehkäisyvaahdot ja –voiteet ns. spermisidejä sisältävät valmisteet ovat myös käyttökelpoisia menetelmiä jonkun muun menetelmän tukena, koska yksin käytettynä ne ovat melko epävarmoja ehkäisymenetelmiä. Spermisidejä saattaa kulkeutua pieni määrä äidinmaitoon, mutta tällä ei ole todettu olevan haittavaikutuksia lapseen. Emätinärsytys on käytön yleisin sivuvaikutus. Suomessa yleisin spermisidi on ehkäisypuikko.

Kuparikierukka voidaan asentaa erityistilanteissa välittömästi synnytyksen jälkeen (10 –30 minuuttia istukan irtoamisesta) tai mieluummin jälkitarkastuksen yhteydessä 6 –8 viikkoa synnytyksestä. Poistumisriski myöhemmin asennettuna on pienempi.

Pelkkää keltarauhashormonia sisältävät hormonaaliset ehkäisymenetelmät eivät vähennä maidon eritystä, eivätkä ole haitaksi imeväiselle. Tällaisia menetelmiä ovat minipillerit, ihonalaiset hormonikapselit, kohdunsisäinen hormonikierukka sekä keltarauhashormonia sisältävät ruiskeet. Näiden menetelmien aloitusajankohdaksi imetyksen aikana suositellaan aikaisintaan 6 viikkoa synnytyksestä.

Yhdistelmäpillerit sisältävät keltarauhashormonin lisäksi estrogeenia, joka vähentää maidon tuotantoa varsinkin imetyksen alkuvaiheessa. Yhdistelmäpillerit voidaan aloittaa vasta imetyksen loppumisen jälkeen.

Jos ehkäisy pettää

Myös imetyksen aikana voidaan käyttää jälkiehkäisyä. Yhdynnän jälkeisillä menetelmillä pyritään estämäään munasolun hedelmöittyminen tai hedelmöittyneen munasolun kiinnittyminen kohdun limakalvolle.

Jälkiehkäisypillerit sisältävät samoja hormoneja kuin yhdistelmäpillerit. Jälkiehkäisy tulisi aloittaa mahdollisimman pian yhdynnän jälkeen, mieluimmin 12 tunnin kuluessa, kuitenkin viimeistään 72 tunnin kuluttua suojaamattoman yhdynnän jälkeen. Paras teho saavutetaan 24 tunnin kuluessa suojaamattomasta yhdynnästä.

Jälkiehkäisypillereiden sisältämät hormonit erittyvät pienissä määrin rintamaitoon. Haittavaikutuksista ei ole näyttöä, mutta äidille suositellaan imettämistä juuri ennen pillerien ottamista ja yhden imetyskerran jättämistä väliin. Äiti voi lypsää maidon hukkaan. Imetystä voi jatkaa sitten aivan normaalisti.

Lähteet

• Stakes. Oppaita 34
• eskola ja Hytönen.2002. Nainen hoitotyön asiakkaana. Helsinki . WSOY
• Seulontatutkimukset ja yhteistyö äitiyshuollossa. Suositukset 1999.
• Komulainen. M ja Saarikoski. S. 1998. Imetysajan ehkäisy. Leiras Oy