Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Lapsivuodeaikana 5-10% synnyttäneistä sairastuu erilaisiin tulehduksiin. Näistä yleisimmät ovat endometriitti, virtsatietulehdus, haavatulehdus ja rintatulehdus. Yleisimpiä heti synnytyksen jälkeen ilmeneviä verenvuodon syitä ovat synnytyskanavan vauriot, istukan tai sikiökalvojen jääminen kohtuun tai kohdun supistumattomuus. Lapsivuodeaikana alaraajojen laskimoverisuonitukokset yleistyvät osittain hormonaalisten tekijöiden vuoksi.

Lapsivuodeajan infektiot

Lapsivuodeaikana 5 - 10% synnyttäjistä sairastuu erilaisiin tulehduksiin. Näistä yleisimmät ovat kohdun sisälimakalvon tulehdus eli endometriitti, virtsatietulehdus, haavatulehdus ja rintatulehdus.

Endometriitti on yleisin lapsivuodeajan infektio. Siihen sairastuu 1 - 5 % synnyttäjistä. Suurin riskitekijä on keisarileikkaussynnytys, jonka vuoksi useissa riskileikkauksissa synnyttäjille annetaan antibioottisuoja. Huolimatta antibioottisuojasta, endometriitti kehittyy huomattavasti useammin leikatuille kuin alateitse synnyttäville. Riski on n. 10 - 15 %:lla leikkauksen jälkeen. Muita riskitekijöitä ovat mm. sikiökalvojen ennenaikainen puhkeaminen ja pitkittynyt synnytys, kohtuun jäänyt istukan tai kalvojen osa ja ennenaikainen synnytys.

Tavallisimmin oireet kuten kuume, kohtuarkuus ja pahanhajuinen jälkivuoto ilmenevät n. 4 - 10 päivän kuluessa synnytyksestä, mutta voivat ilmaantua myös myöhemmin. Edellä mainittujen oireiden ilmaantuessa lääkäri tekee gynekologisen tutkimuksen ja ottaa tarvittavat bakteeriviljelynäytteet. Lievissä tapauksissa hoito voidaan toteuttaa kotona suun kautta annostelluin antibiootein, mutta vakavat tapaukset hoidetaan sairaalassa. Monissa sairaaloissa imetyksen onnistumisen turvaamiseksi vastasyntyneen voi ottaa mukaan sairaalaan vierihoito-osastoille.

Lapsivuodeaikana virtsatieinfektioita esiintyy n. 5% synnyttäjistä. Osittain yleisyyden syynä ovat raskaudenaikaiset ohimenevät muutokset virtsateiden rakenteissa. Virtsatietulehdukset ovat joko vähäoireisia tai jopa oireettomia, tai aiheuttavat lisääntynyttä virtsaamistarvetta, kirvelyä ja kuumetta. Lievät virtsatietulehdukset hoidetaan antibiootein kotihoidossa, mutta jos potilaalla esiintyy korkeaa kuumetta, hoito on toteutettava sairaalassa.

Keisarileikkaushaava tulehtuu alle 5 %:ssa. Yleisimmät riskitekijät ovat synnyttäjän ylipaino, pitkittynyt synnytys ja lapsivedenmeno ennen leikkausta ja hätäkeisarileikkaus. Haavainfektion oireina ovat ihon punoitus ja arkuus, märkäerite haavasta ja lämmönnousu. Haavainfektiota hoidetaan paikallisesti suihkutteluin ja ilmakylvyin. Tarvittaessa haava-alue joudutaan aukaisemaan uudelleen, jotta märkäerite saadaan poistetuksi kunnolla. Joskus hoitoon liitetään myös antibiootti.

Välilihaleikkaushaavat infektoituvat harvoin. Lievän tulehduksen hoidoksi riittää haava-alueen suihkuttelut ja ilmakylvyt. Joskus infektoitunut haavaonkalo joudutaan avaamaan ja hoitoon liitetään myös antibioottihoito.

Rintatulehdusta esiintyy noin 3 - 6%:lla äideistä synnytyksen jälkeen. Rintatulehduksen oireita ovat usein äkillisesti kohoava korkea kuume (jopa yli 39 C), sekä punoittava ja aristava alue rinnassa. Yleensä tulehdus ilmenee noin 2 - 3 viikon kuluttua synnytyksestä.

Rintatulehdusta hoidetaan antibiooteilla, rinnan kunnollisella tyhjentämisellä, lämpöhauteilla ja suihkutuksilla. Lapsi on paras tulehtuneen rinnan tyhjentäjä, joten imetys on suotavaa antibioottikuurinkin aikana. Rintatulehduksen ennalta ehkäisyssä on tärkeää rintojen säännöllinen imettäminen, rintojen tukeminen ja kylmettymisen esto. Antibioottihoito tehoaa yleensä nopeasti rintatulehdukseen ja tulehduksen aiheuttamat rintapaiseet ovat harvinaisia. Mikäli rintaan kehittyy selvä paise, se on avattava ja yleensä potilas otetaan näissä tapauksissa hoidon aloitukseen sairaalaan.

Synnytyksenjälkeinen verenvuoto

Yli 500 ml verenvuoto vuorokauden aikana synnytyksen jälkeen on poikkeavaa. Yleisimpiä heti synnytyksen jälkeen ilmeneviä verenvuodon syitä ovat synnytyskanavan vauriot, istukan tai sikiökalvojen jääminen kohtuun tai kohdun supistumattomuus. Heti synnytyksen jälkeen ilmenevää verenvuotoa hoidetaan kohtua supistavin lääkkein, kohtuontelon ja synnytyskanavan tarkistamisella ja tarvittaessa repeämien ompelulla, sekä nukutuksessa tapahtuvalla kohtuontelon kaapimisella.

Puhtaan verinen jälkivuoto kestää yleensä 3-4 päivää. Jokaista kirkasta ja selvää veristä vuotoa kuukautisten alkuun asti pidetään poikkeavana. Poikkeava vuoto synnytyksen jälkeen voi johtua kohtuun jääneestä istukan tai kalvojen kappaleesta, kohtutulehduksesta, välilihahaavan ompeleiden pettämisestä. Mikäli poikkeavaa verenvuotoa esiintyy synnytyksen jälkeen, on tehtävä gynekologinen tutkimus ja selvitettävä vuodon syy. On muistettava, että kuukautiset voivat käynnistyä jo alle 2 kuukauden kuluttua synnytyksestä, varsinkin jos synnyttäjä ei imetä lastaan säännöllisesti.

Synnytyksenjälkeiset laskimotukokset

Lapsivuodeaikana alaraajojen laskimoverisuonitukokset yleistyvät osittain hormonaalisten tekijöiden vuoksi. Pitkä vuodelepo ja keisarileikkaus lisäävät myös verisuonitukosten riskiä. Siksi synnytyksen jälkeen äiti aktivoidaan liikkeelle mahdollisimman pian. Syvien laskimotukosten oireina esiintyy raajan kipua ja turvotusta sekä ihon punoitusta, mutta tukos voi olla myös vähäoireinen.

Epäilty laskimotukos selvitetään verisuonen varjoainekuvauksella tai ultraäänitutkimuksella ja hoito aloitetaan yleensä sairaalassa. Pinnalliset laskimotukokset ja tulehdukset ovat tavallisia suonikohjuisissa alaraajoissa. Näiden hoidoksi riittää paikallisesti iholle annosteltava lääkesalva ja tarvittaessa suun kautta annosteltavat särkylääkkeet.

Lähteet

• Haukkamaan et al . 1992.: Obstetriikkaa Ylikorkala, O. & Kauppila, A.(toim.) 1996. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: DuodecimDuodecim: Naistentaudit ja synnytykset