Publisher

National Public Health Institute

Kilpaurheilu ja intensiivinen harjoittelu ovat energiaa, hivenaineita ja vitamiineja kuluttava stressi elimistölle. Se asettaa vaatimuksia urheilijan ravinnolle. Menestyksensä turvaamiseksi urheilijat joutuvat suunnittelemaan ravintonsa ja harkitsemaan erilaisten aggressiivisesti markkinoitujen ravintolisien päivittäistä tai ajoittaista käyttöä tavanomaisen ravintonsa lisäksi.

Useiden asiantuntijoiden mielestä monipuolinen ruoka on urheilijalle riittävä toistuvan, voimakkaan rasituksen aiheuttamasta hivenaineiden ja vitamiinien lisääntyneestä tarpeesta huolimatta.

Monien tutkimusten mukaan normaalissa ravitsemustilassa olevat urheilijat eivät ole hyötyneet jättisuurista vitamiini- , elektrolyytti- tai hivenaineannoksista. Olennaista on kuitenkin erottaa urheilijat, jotka lajinsa vaatimusten puitteissa joutuvat säännöstelemään ravintoaan kuten esimerkiksi painoluokkaurheiljat. Näissä lajeissa vähentyneen energian saannin vuoksi myös vitamiineja ja hivenaineita voidaan saada liian vähän. Toisaalta urheilijan ei tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota ruokavalioonsa, jos hän täydentää sitä erilaisilla ravintolisillä tai erityisruokavaliovalmisteilla.

Urheiluvalmisteet ja laki

Urheiluvalmisteet ovat elintarvikkeita. Ne luokitellaan joko erityisruokavaliovalmisteiksi tai ravintolisiksi. Urheiluvalmisteita koskevat elintarvikelain (361/95) ja terveydensuojelulain (763/94) lisäksi on kauppa- ja teollisuusministeriön erityisruokavaliovalmisteita (662/2000) ja ravintolisiä (571/2003) koskevat asetukset.

Urheilijoille suunnattuja erityisruokavaliovalmisteita ovat esimerkiksi hiilihydraatti-, proteiini- ja urheilujuomat. Erityisruokavaliovalmisteiden on täytettävä niitä koskevat laatu- ja koostumusvaatimukset kuten myös pakkausmerkinnöistä annetut säädökset. Tavanomaisista elintarvikkeista poiketen erityisruokavaliovalmisteiden pakkausmerkinnöissä on ilmoitettava valmisteen energiasisällön lisäksi valmisteen hiilihydraatti-, proteiini- ja rasvamäärät, jos valmisteen energiasisältö on suurempi kuin 50 kilojoulea (12 kilokaloria) 100 grammaa tai 100 millilitraa kohden.

Ravintolisillä tarkoitetaan puristeena, kapselina, pastillina, tablettina, pillerinä, jauheena, tiivisteenä, uutteena, nesteenä tai muussa lääkevalmisteita ulkomuodoltaan vastaavassa annosmuodossa myytävää valmiiksi pakattua valmistetta, jota nautitaan pieninä annoksia. Ravintolisistä saatava energiamäärä on niin pieni, että sillä ei ole merkitystä ruokavalion kannalta. Ravintolisiä ovat esimerkiksi vitamiinit, gingseng, ternimaitovalmisteet ja kreatiini. Elintarvikevalvontaa johtaa Elintarvikevirasto ja sitä toteuttavat kunnalliset viranomaiset. Maahantuotavia tuotteita valvoo Tullilaitos.

Laajaa käyttöä

Urheilussa käytetään varsin yleisesti urheiluvalmisteita. Eräässä Yhdysvalloissa suoritetussa tutkimuksessa 10 274 vastanneesta urheilijasta 46 prosenttia ilmoitti käyttävänsä ravintolisiä. Mitä korkeammalla tasolla urheilijat kilpailivat, sitä yleisempää niiden käyttö oli. Norjassa yli 1600 huippu-urheilijalle suoritetun kyselytutkimuksen mukaan 54 nais- ja 51 prosenttia miesurheilijoista käytti ravintolisiä. Yli puolet perusteli käyttöään päivittäisen ravintonsa parantamisella. Lisäravinteiden käyttäjistä kahdeksan prosenttia ei tiennyt, kuuluiko heidän käyttämänsä valmiste urheilussa kiellettyjen dopingaineiden listalle. Vain alle puolet käyttäjistä kertoi tietävänsä riittävästi lisäravinteista ja niiden käytöstä. Yli puolelle urheilijoista valmentajat olivat tärkein tiedonlähde ravintolisistä ja niiden käytöstä.

Kun Australiassa 77 huippu-uimarilta tiedusteltiin ravintolisien käyttöä 99 prosenttia ilmoitti käyttävänsä jotain valmistetta. Kaiken kaikkiaan kyseiset uimarit käyttivät 207 eri valmistetta. Sydneyn olympiakisojen dopingtestauksessa eräs naisurheilija ilmoitti käyttävänsä 42:ta eri lisäravinnevalmistetta.

Suomessa urheiluvalmisteiden käyttöä on tutkittu Kuopion yliopistossa. Tulokset osoittivat 57,8 prosentin vastanneista käyttäneen urheiluvalmisteita viimeisen kuuden kuukauden aikana. Kansainvälisen tason urheilijoista 85,5 prosenttia ilmoitti käyttävänsä urheiluvalmisteita, kun taas vastaajista, jotka eivät urheilleet kilpaa, 19,3 prosenttia ilmoitti käyttävänsä niitä. Käytetyimpiä urheiluvalmisteita olivat vitamiinit ja kivennäisainevalmisteet sekä urheilujuomat ja hiilihydraattilisät.

Edellä mainitut luvut osoittavat, että urheiluvalmisteiden käyttö koskettaa laajalti paitsi kilpaurheilijoita myös liikuntaa harrastavia kuntourheilijoita.

Tulosparannus

Lähes kaikkien urheiluvalmisteiden osalta näyttö niiden suorituskykyä parantavasta vaikutuksesta on kiistanalainen; tieteellisiä tutkimustuloksia on sekä puolesta että vastaan. Niiden vaikutusten osoittamisessa on paljon tutkimuksellisia ongelmia: koehenkilöiden valinta tulee tehdä siten, ettei joukossa ole puutteellisesta ravintoaineen saannista kärsiviä henkilöitä, huippu-urheilijoilla tulokset ovat usein erilaisia kuin kuntourheilijoilla, kaksoissokkouden varmentaminen on vaikeaa. Sinänsä pienen, mutta kilpaurheilussa merkittävän parannuksen osoittaminen vaatii suuren joukon homogeenisia urheilijoita, jne.

Urheiluvalmisteiden haitat

Elintarvikkeiden, kuten urheiluvalmisteiden, pitää olla ihmisen terveydelle vaarattomia valmistajan ohjeiden mukaan käytettynä. Koska suurin osa urheiluvalmisteista on elimistön omia aineita tai ainakin aineita, joita syntyy elimistössä tavanomaisen ravinnon seurauksena, ne useimmiten ovat terveydelle haitattomia. On kuitenkin selvää, että ylisuurin annoksin voi haittoja syntyä, esimerkiksi rasvaliukoiset vitamiinit voivat tällöin olla terveydelle haitallisia. Toisaalta monien ravintolisien osalta ei ole suoritettu kovinkaan kattavia selvityksiä niiden haitattomuudesta, joten väite ”ei ole todettu haitallisia vaikutuksia ihmiseen” on osin harhaanjohtava.

Kilpaurheilijoiden kohdalla vakavimpana ongelmana lienevät ravintolisistä joskus tavatut epäpuhtaudet, jotka voivat johtaa dopingkäryyn. Vaikka urheiluvalmisteet eivät saisi sisältää mitään dopingaineeksi lueteltavaa ainetta, selvitykset ovat osoittaneet joidenkin urheiluvalmisteiden sisältävän pakkausselosteessa mainittujen aineiden lisäksi epäpuhtauksina dopingaineeksi luettujen, anabolisten steroidien nandrolonin tai testosteronin esiasteita. Esimerkiksi Kansainvälisen olympiakomitean vuonna 2003 teettämän tutkimuksen mukaan noin 15 prosenttia tutkituista 634 urheiluvalmisteesta sisälsi epäpuhtautena anabolisten steroidien esiasteita. Suomen Antidopingtoimikunnan vuonna 2003–2004 tekemän selvityksen mukaan myös eräät Suomessa pakatut tai myytävät urheiluvalmisteet ovat sisältäneet testosteronin ja nandrolonin esiasteita siinä määrin, että ne saattavat aiheuttaa positiivisen tuloksen dopingtestissä. Eräs ongelma on, etteivät myyjät tai markkinoijat itsekään tiedä näistä epäpuhtauksista eikä heillä ole resursseja (tai haluja?) pystyttää analyysimenetelmiä tutkiakseen valmistuseristään mahdolliset epäpuhtaudet.

Varovaisuutta

Suomessa laillisesti myytävät urheiluvalmisteet eivät ole dopingaineita. Niiden hyödyt urheilusuorituksen parantajana ovat kiistanalaiset. Toisaalta ei ole todistettu, etteikö jollain niistä saattaisi olla fysiologisesti suorituskykyä parantavaa vaikutusta. Niiden lumevaikutusta ei myöskään sovi väheksyä, joskin on mahdotonta arvioida eri valmisteiden hinta/hyöty-suhdetta.

Dopingvalvonnan piirissä olevien urheilijoiden tulee olla varovaisia käyttäessään urheiluvalmisteita ja ravintolisiä harjoittelun tukena. Urheilijoita koskevan antidopingsäännöstön mukaan urheilijan on henkilökohtaisesti varmistettava, ettei mitään urheilussa kiellettyä ainetta pääse hänen elimistöönsä ja urheilija on aina ensisijaisesti itse vastuussa, jos kiellettyä ainetta löytyy hänen dopingtestinäytteestään. Tuoteselosteeseen tutustumisen lisäksi on suositeltavaa, että urheilija aina pyytäisi ravintolisien ja urheiluvalmisteiden myyjältä tai maahantuojalta kirjallisen todistuksen siitä, ettei hänen ostamansa tuote sisällä urheilussa kiellettyjä aineita.

Timo Seppälä Noora Sinisalo Tuomo Karila KTL, huumetutkimusyksikkö