Publisher

National Public Health Institute

Hirvikärpänen (Lipoptena cervi) on itäinen tulokas, joka ilmaantui 1960-luvulla Kaakkois-Suomeen. Nyt asuinalueena on koko maa Rovaniemen korkeudelle asti. Hirvikärpäset kiusaavat ihmisiäkin ja aiheuttavat märkiviä näppyjä, vaikka ihmisen veri ei niille ateriaksi kelpaakaan.

Hirvikärpänen on 4–5 millimetriä pitkä siivellinen otus. Tavoittaessaan hirven se takertuu turkkiin, pudottaa siipensä ja ryhtyy aterioimaan verta. Pariteltuaan naaras synnyttää toukkia, jotka koteloituvat ja tippuvat sitten maahan. Seuraava kesänä uusi sukupolvi ilmaantuu metsiin heinäkuussa. Runsaimmillaan hirvikärpäset ovat elo-syyskuussa ja niitä tavataan pakkasten tuloon asti.

Syljestä kutiava näppy

Etelä- ja Keski-Suomessa hirvikärpäset ovat runsastuneet riesaksi asti. Nähdessään liikettä se pyrähtää lentoon ja hakeutuu erehdyksessä myös metsässä liikkuvan ihmisen kimppuun. Metsurit, marjastajat ja sienestäjät tuntevat hyvin tämän otuksen. Hiuksiin ja vaatetukseen voi takertua kymmeniä hirvikärpäsiä, jotka hakeutuvat nopeasti hiuspohjaan ja vaatetuksen alle. Litteinä niistä on hankala saada otetta. Piileskelijöitä voi löytyä tukasta parin päivän ajan. Hirvikärpäset selviävät hengissä jopa saunomisesta. Ne yrittävät myös aterioida, mutta ihmisveri ei kelpaa niille eikä vähäistä puremaa yleensä havaitse.

Hankala ongelma on, että jotkut toistuvasti hirvikärpästen hyökkäysten kohteeksi joutuneista ihmisistä alkavat saada kiusallisesti kutisevia puremanäppyjä. Jo vuosia sitten tällaisia oireita todettiin joka kolmannella itäsuomalaisella metsurilla. Hirvikärpästen mielipaikkoja ovat hiuspohja ja ylävartalo. Näpyt, joiden koko vaihtelee parista yli kymmeneen millimetriin, kestävät yleensä pari päivää, enimmillään viikkoja. Kutinat jopa voimistuvat, jos ei onnistu välttämään hirvikärpäsiä.

Varsin usein etenkin hiuspohjan puremakohdat märkivät, mikä tekee diagnoosin hankalaksi. Löydös tulkitaan helposti bakteeri-infektioksi. Syynä on useimmiten kuitenkin pureman aiheuttama voimakas ihotulehdus. Harvemmin kyseessä on sekundaarinen stafylokokki-infektio. Ihotesti- ja näytepalatutkimuksissa on saatu selviä viitteitä siitä, että syy puremanäppyihin olisikin herkistyminen hirvikärpäsen syljelle. Se taas aiheuttaa sekä T-solujen, komplementin ja vasta-aineiden välittämän ihotulehduksen.

Torjunta on hankalaa

Hirvikärpästen jonkin tarttuvan infektion mahdollista levittämistä on pohdittu. Tämä on kuitenkin hyvin epätodennäköistä. Hirvikärpäset eivät aterioi useasta isännästä ja toisaalta ateriointiyritys ihmisestä on liian lyhytkestoinen esimerkiksi borrelioosin tarttumiselle.

Hirvikärpäshyökkäyksen torjunta ja puremien esto on hankalaa. Hyttyskarkotteet eivät toimi. Ainoa keino on vaalea, hyvin peittävä vaatetus, johon kuuluu tiivis huppu tai harsohattu. Jos henkilö on herkistynyt puremille ja niistä on noussut näppyjä, voi kokeilla reseptittä saatavaa antibakteerista ainetta sisältävää hydrokortisonivoidetta. Antihistamiinitableteista on myös jonkin verran apua kutinaan. Voimakkaimmissa reaktioissa ja näppylöiden märkiessä tarvitaan käynti lääkärissä. Tällöin käytössä ovat voimakkaammat kortisonivoiteet ja mahdollisesti myös sisäisen antibioottilääkitys.

Henrikki Brummer-Korvenkontio, erikoistutkija
KTL, Infektioepidemiologian osasto

Timo Reunala, professori
Tampereen Yliopisto