Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Istukka irtoaa 95 %:sesti puolen tunnin sisällä lapsen syntymästä. Jos irtoaminen ei tapahdu tunnin kuluessa, on istukka irrotettava käsin. Lääkäri irrottaa istukan käsin äidin ollessa nukutuksessa. Imukuppia käytetään synnytyksen loppuvaiheessa, kun synnytys on saatava nopeasti päätökseen. Synnytyksen aikana lapsista noin 3 % perä alaspäin. Perätilasynnytys sujuu normaalisti, kun kohdun supistustoiminta on normaali, lantio on muodoltaan ja mitoiltaan säännöllinen eikä sikiön paino ylitä 3800 – 4000g. Ensisynnyttäjän perätilasynnytys alakautta on mahdollinen, kun kaikki edellytykset ovat kunnossa. Perätilan ulosauttoja tehdään 0,7 – 0,8 %:lle kaikista synnyttäjistä, joten suurin osa perätilasynnytyksistä hoidetaan keisarileikkauksessa.

Istukan käsin irrotus

Istukka irtoaa 95 %:sesti puolen tunnin sisällä lapsen syntymästä. Synnytyksen jälkeen äidille annetaan kohtua supistavia lääkkeitä. Istukkaa irrotellaan painamalla kohtua vatsanpeitteiden päältä. Apuna käytetään myös kylmäpakkausta alavatsalla, akupainantaa sekä rentouttavia kipulääkkeitä, kuten ilokaasua. Tarvittaessa kohdun supistuksia parannetaan oksitosiini-infuusiolla. Jos irtoaminen ei tapahdu tunnin kuluessa, on istukka irrotettava käsin. Syynä istukan normaaliin irtoamattomuuteen ovat supistusheikkous, poikkeavamallinen kohtu, istukan kiinnittymishäiriö, aikaisemmat infektiot sekä istukan kasvaminen kiinni kohdun lihaksen sisään.

Lääkäri irrottaa istukan käsin äidin ollessa nukutuksessa.
Toimenpide vaatii hyvin aseptista toimintaa, koska alue on hyvin verekäs. Toinen käsi viedään napanuoraa seuraten emättimeen ja edelleen sormet edellä varovasti kohtuonteloon ja etsitään istukka. Toisella kädellä painetaan samanaikaisesti vatsanpeitteiden päältä. Istukka irrotellaan varovasti kämmenen päälle.

Imukuppisynnytys

Imukuppia käytetään synnytyksen loppuvaiheessa. Imukuppia käytetään, jos äiti ei jaksa ponnistaa tai hänen ei katsota voivan ponnistaa voimakkaasti jonkin perustautinsa vuoksi. Tavallisimmat aiheet imukupin käyttöön synnytyksessä ovat sikiön hapenpuute, kohdun supistusheikkous ja äidin väsymys synnytyksen loppuvaiheessa.
Imukuppia käytetään synnytyksen loppuvaiheessa, kun synnytys on saatava nopeasti päätökseen. Imukuppia käytetään myös, jos äiti ei jaksa ponnistaa tai hänen ei katsota voivan ponnistaa voimakkaasti jonkin perustautinsa vuoksi. Tavallisimmat aiheet imukupin käyttöön synnytyksessä ovat sikiön hapenpuute, kohdun supistusheikkous ja äidin väsymys synnytyksen loppuvaiheessa.

Suomessa imukuppisynnytyksiä on 4.5 – 5 % synnytyksistä. Imukuppeja on käytössä kolmenlaisia: metallisia, muovisia ja kertakäyttöisiä muovisia. Pehmeä muovinen imukuppi on käytössä nopeampi, mutta se ei riitä yhtä voimakkaaseen vetoon kuin metallinen imukuppi.

Jos lapsen päähän asetetaan metallinen kuppi, siihen johdetaan alipaine jaksoina kahden minuutin välein. Tavoiteltava alipaine saavutetaan 6 – 8 minuutissa. Lapsen päähän kehittyy pahka imukupin sisään ja veto voidaan tehdä. Äiti ponnistaa mukana, koska veto tehdään supistuksen aikana.

Nykyisin yleisin käytössäoleva imukuppityyppi on kevyt, nopeasti käyttövalmis ns KIWI -imukuppi. Lääkäri pumppaa imukuppin kuppiosan alipaineen käsin veto-osasta. Imukupin kiinnitys on nopeaa, muutoin toimitaan kuten metallisella imukupilla tehtävän vedon aikana

Jos lapsen päähän asetetaan metallinen kuppi, siihen johdetaan alipaine jaksoina kahden minuutin välein. Tavoiteltava alipaine saavutetaan 6 – 8 minuutissa. Lapsen päähän kehittyy pahka imukupin sisään ja veto voidaan tehdä. Äiti ponnistaa mukana, koska veto tehdään supistuksen aikana.

Imukuppisynnytyksissä tehdään aina välilihan leikkaus. Äiti asetetaan poikkipöytään, jotta veto ja lapsen ulosautto olisivat helpommat. Toimenpiteestä ei ole seurauksena suuria komplikaatioita. Sikiön päähän saattaa syntyä pahka, joka painuu pois muutaman päivän kuluessa.

Pihtisynnytys

Imukuppisynnytys on vähentänyt pihtien käytön lähes kokonaan. Tavallisimmat pihtisynnytystä vaativat tilanteet ovat ne, joissa lapsi on saatava syntymään nopeammin kuin imukupilla tai keisarileikkauksella. Pihtisynnytyksissä tehdään aina välilihan leikkaus. Pihtisynnytyksen hoitaa aina lääkäri.

Perätilan ulosautto

Synnytyksen aikana lapsista noin 3 % perä alaspäin. Tarjoutuvana osana voi olla tällöin perä, perä ja jalkapohjat tai pelkästään jalat. Yleensä perätila todetaan jo neuvolassa. Lapsi voidaan pyrkiä kääntämään ulkokäännöksellä oikeaan asentoon synnytyssairaalassa tavallisesti 36. – 37. raskausviikoilla.

Perätilasynnytys sujuu normaalisti, kun kohdun supistustoiminta on normaali, lantio on muodoltaan ja mitoiltaan säännöllinen eikä sikiön paino ylitä 3800 – 4000g. Ponnistusvaihetta ei ole syytä aloittaa liian aikaisin.

Ensisynnyttäjän perätilasynnytys alakautta on mahdollinen, kun kaikki edellytykset ovat kunnossa. Perätilan ulosauttoja tehdään 0,7 – 0,8 %:lle kaikista synnyttäjistä, joten suurin osa perätilasynnytyksistä hoidetaan keisarileikkauksessa.

Jos kyseessä on täydellinen jalkatarjonta ja lapsivesi on mennyt, synnytys tapahtuu tavallisesti keisarileikkauksella. Jotkut sairaalat tekevät keisarileikkauksen myös kaikille ensisynnyttäjille.

Lähteet

• Saarikoski: Synnytysopin perusteet. Vammalan Kirjapaino, 1996
• Eskola, Hytönen: Naisen elämä ja hoitotyö. WSOY, 1997
• Ylikorkala, Kauppila: Naistentaudit ja synnytykset. Duodecim, 1996
• Eskola ja Hytönen. 2002. Nainen hoitotyön asiakkaana. Helsinki. WSOY