Ohita navigaatiot ja siirry sisältöön

tervesuomi.fi

Apunavigaatio

Apunavigaatio

(informationssida)

Raskaudenaikaisia häiriöitä - alkuraskaus

  • Maija Makkonen
  • Anneli Hautakomsi
  • Ingrid Antikainen
Julkaistu 16.5.2008, tarkistettu 16.5.2008

Raskaudenaikaisia häiriöitä - alkuraskaus

Raskaudenkulussa saattaa esiintyä monenlaisia häiriöitä. Kun oksentelu aiheuttaa nestetasapainon häiriöitä ja painon laskua, on kysymys liiallisesta raskauspahoinvoinnista. Kohdunulkoinen raskaus on aina hoidettava välittömästi. Rypäleraskaus varmistuu ultraäänitutkimuksella. Kun raskauden kehittyminen häiriintyy pahasti, syntyy tuulimuna-raskaus, josta sikiö puuttuu kokonaan. Epäiltäessä keskenmenoa on syytä hakeutua tarkempiin tutkimuksiin, yleensä synnytyssairaalan ensiapupoliklinikalle.

Liiallinen raskauspahoinvointi

Suurin osa äideistä kärsii pahoinvoinnista raskauden alussa. Kun oksentelu aiheuttaa nestetasapinon häiriöitä ja painon laskua, on kysymys liiallisesta pahoinvoinnista. Liiallisen pahoinvoinnin eli hyperemeesin vaikein vaihe osuu 8. - 12. raskausviikoille, jolloin istukkahormonin eritys on korkeimmillaan. Vaikka liiallisen pahoinvoinnin syntyhistoriaa ei täysin tiedetä, pidetään runsasta istukkahormonin eritystä yhtenä syynä. Lisäksi arvellaan monien ympäristötekijöiden, kuten hajujen, saasteiden sekä psyykkisten tekijöiden lisäävän pahoinvointia.

On tärkeä tehdä ero normaalin ja liiallisen pahoinvoinnin välillä. Liiallisesta pahoinvoinnistä kärsivä äiti on kuiva, kieli voi näyttää korpulta, äidin virtsamäärät ovat pienet ja paino on selvästi alentunut. Liiallinen pahoinvointi johtaa äidin laihtumiseen ja veriarvojen muutoksiin: hematokriitti on korkea, urea - ja kreatiniiniarvot nousevat, virtsan ominaispaino on suuri, virtsassa on ketoaineita ja maksa-arvot ovat kohonneet.

Liiallisen raskauspahoinvoinnin hoito on tehokkainta sairaalassa. Äidin nestetasapaino korjataan suonensisäisellä nestehoidolla. Pahoinvointilääkkeitä käytetään lääkärin valvonnan alaisena. Äiti nauttii ruokaa varovasti karttaen mahaa ärsyttäviä aineita. Samalla selvitetään pahoinvointia aiheuttavat tekijät ja tilanteet.

Kohdunulkoinen raskaus

Hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy normaalisti kohtuonteloon. Jos munasolu ei pääse kohtuonteloon tarpeeksi nopesti, se kiinnittyyy munatorveen ja muodostaa sinne istukan. Kohdun ulkoinen raskaus on 95 %:sti munatorvessa; muut mahdolliset sijaintipaikat ovat munasarja, vatsakalvo tai kohdun kaula.

Kohdun ulkopuolisia raskauksia on noin yksi 50:stä. Luku on kaksinkertaistunut viimeisen 30 vuoden aikana. Infektioiden lisääntyminen on osaselitys, sillä tulehdusten jälkeiset kiinnikkeet ja ahtaumat munatorvessa edesauttavat kohdun ulkoisen raskauden kehittymistä. Ulkoinen raskaus on useammin oikealla kuin vasemmalla puolella, mikä saattaa johtua oikean munatorven suuremmasta pituudesta tai umpilisäkkeen seudun ärsytysoireista.

Oireet voivat olla hyvin epämääräisiä tai selviä ja rajujakin. Usein kuukautiset ovat myöhässä, mutta ei välttämättä. Ensimmäinen oire on alavatsakipu, johon liittyy heikotuksen tunne, huimaus tai pyörtyminen. Pientä tummaa vuotoa voi olla aika ajoin. Runsas verenvuoto vatsaonteloon antaa selvät ja tyypilliset merkit: nainen on shokkinen, kalpea ja hikinen. Verenpaine laskee ja syke kohoaa. Vatsa on turpea. Kivut tuntuvat alavatsalla, palleassa ja olkapäässä. Tutkittaessa todetaan alavatsan aristavan ja olevan täyteläinen. Kohdun sivulla saattaa tuntua ylimääräinen pullistuma.

Kohdunulkoinen raskaus on aina hoidettava välittömästi. Oireet saattavat pahentua nopeasti ja nainen joutuu hengenvaaraan. Leikkaushoito on tavallinen, mutta viime vuosina lääkehoito ja seuranta ovat lisääntyneet hoitotoimina. Kohdun ulkopuolella loppuun saakka kehittynyt sikiö on hyvin harvinainen. Suomessa näitä tapauksia on raportoitu aikojen kuluessa noin 20 tapausta.

Rypäleraskaus

Sikiötä ei rypäleraskaudessa yleensä ole. Istukkakudos on muuttunut sameata ja hieman jähmeätä nestettä sisältäviksi rakkuloiksi, joiden läpimitta vaihtelee alle millimetristä noin kahteen senttimetriin. Euroopassa rypäleraskauksia on noin 1 : 2500, Aasian maissa jopa 1 : 200 - 300 raskautta kohti. Rypäleraskauden riski on suurin iältään vahalla synnyttäjällä.

Tavallisia oireita ovat pahoinvointi, oksennus ja tiputteleva verenvuoto. Kohtu kasvaa usein normaalia nopeammin, mutta voi olla raskauden kestoa vastaava tai pienempikin. Suureen kohtuun liittyvät alamahakivut. Oireet johtuvat paljolti istukkahormonin erityksestä, joka on moninkertainen normaaliin raskauteen verrattuna. Rypäleraskaus varmistuu ultraäänitutkimuksella: sikiötä ei ole, kohtuontelo antaa lumihiutalemaisen kuvan.

Rypäleraskaus ei voi jatkua, vaan kohtu tyhjennetään. Raskauden ehkäisy on välttämätöntä noin 1 - 2 vuoden ajan. Menetelmäksi sopii parhaiten yhdistelmäpillerit tai kolmivaihepillerit. Vaihtoehtoinen ehkäisymuoto on kuparikierukka tai hormonikierukka. Ne saattavat kuitenkin aiheuttaa vuotohäiriöitä ja vaativat aina selvittelyjä.

Tuulimunaraskaus

Kun raskauden kehittyminen häiriintyy pahasti, syntyy raskaus, josta sikiö puuttuu kokonaan. Tällöin on kysymyksessä abortiivi - eli tuulimunaraskaus. Se todetaan hyvin ultraäänitutkimuksessa. Istukka kuitenkin on olemassa, mikä aiheuttaa raskausoireet. Raskausoireet ovat lievät ja raskaus jatkuu yleensä ensimmäisen kolmanneksen lopulle, mutta keskeytyy sitten spontaanisti. Alkuoireina ovat tyypilliset keskenmenon oireet: vuoto ja kivut. Keskenmeno on luonnon suojamekanismi, jolla kehityskelvoton raskaus päättyy.

Keskenmeno

Keskenmeno tarkoittaa tilannetta, jolloin raskaus keskeytyy ennen 22. raskausviikkoa tai sikiön paino on alle 500 grammaa. Kaikista raskauksista lähes puolet päätyy keskenmenoon ja näistä valtaosa tapahtuu aivan alkuraskaudessa.

Keskenmenon aiheuttamat syyt ovat valtaosin sikiöperäisiä, etupäässä kromosomipoikkeavuuksista johtuvia. Muita syitä ovat äitiperäiset ja erilaiset ulkoiset tekijät mm. tulehdussairaudet. Alavatsakivut ja verinen vuoto ovat keskenmenon oireet. Uhkaavassa keskenmenossa, jolloin raskauden jatkumismahdollisuudet ovat olemassa, oireet ovat lievemmät.

Epäiltäessä keskenmenoa on syytä hakeutua tarkempiin tutkimuksiin, yleensä synnytyssairaalan ensiapupoliklinikalle. Mikäli ultraäänitutkimuksessa nähdään elävä sikiö, kyseessä on uhkaava keskenmeno ja hoitona on raskauden seuranta. Mikäli taas sydämen toimintaa ei ole havaittavissa ultraäänitutkimuksessa, kyseessä on keskenmeno. Tällöin hoitona on kohtuontelon kaavinta. Jos keskenmeno on tapahtunut täydellisesti, jolloin kohtuontelo todetaan tyhjäksi ultraäänitutkimuksella ei kaavintaa tarvitse tehdä. Jälkitarkastus tehdään yleensä terveyskeskuksessa.

Jos keskenmenot toistuvat yli kolme kertaa, järjestetään tarkemmat tutkimukset syyn selvittämiseksi, mm. kromosomitutkimukset vanhemmille naistentautien poliklinikalla.

Lähteet

  • Armanto ja Koistinen.Toim. Neuvolatyön käsikirja. Tammi. Helsinki. 2007
  • Stakes: Meille tulee vauva. Painatuskeskus Oy, Helsinki 1995 Saarikoski Seppo: Synnytysopin perustiedot. Legekustannus Oy. Vammalan kirjapaino 1994 Eskola Kaarina, Hytönen Eeva. Naisen elämä ja hoitotyö. WSOY. Porvoo 1997 Orion. Neuvola kirja. Vammalan kirjapaino Oy. Vammala 1997Mikko Vienonen: Äitiyshuollon käsikirja. Lääkintöhallitus. Valtion painatuskeskus. Helsinki 1990. Olli Simell. Neuvola kirja. Vammalan kirjapaino. Vammala 1997. Maija Haukkamaa. Obtetriikka. Kouvolan painotalo Oy. 1992. Seulontatutkimukset ja yhteistyö äitiyshuollossa. Suositukset 1999. Stakes. Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä.
© TerveSuomi.fi 2008Tietoja sivustosta