Publisher

National Public Health Institute

Joulun odotukseen liittyy monia mielikuvia: ulkona maa peittyy puhtaaseen lumeen, sisällä on lämpöä, kynttilänvaloa ja tuoksuja, varastot notkuvat jouluherkuista ja salaisuuksista. Joulusta odotetaan juhlahetkeä, jolloin kaikki arkinen karuus katoaa. Suomessa jouluun on pitkään liittynyt poikkeuksellinen yltäkylläisyyden unelma ja sen huipentuma on lupa yölläkin syödä.

Joulun ruokalista noudattaa kussakin perheessä omia perinteitään, mutta paljon valmistetaan etukäteen, jotta joulunpyhät voidaan viettää joutilaisuudessa tai hartaan pyhän hengessä. Tapana on ollut, ettei aattoillan kinkkua korjata pöydästä pois ollenkaan. Nykyajan asunnot ovat kuitenkin siihen liian lämpimiä. Parempi noudattaa elintarvikehygienian ohjeita ja laittaa kinkku kylmään aaton yöpalaa ja joulupäivää varten.

Lipeäkalaa ja kinkkua

Kinkku tuli suomalaiseen joulupöytään 1700-luvulla. Sen valmistus esiintyy kirjahyllyni aarteessa, äidinäidiltä perityssä Anna Olssonin Keittokirjassa (1905). Ohjeen mukaan kinkun kuuluu painaa noin seitsemän kiloa. Kuorrutettu ja neilikkakuviolla koristeltu kinkku leikataan pöydässä, ja tämä tehtävä kuuluu perheenpäälle. Nykyisin pieni ruokakunta korvaa kinkun samaan tapaan esille tuodulla porsaanfileellä.

Sen sijaan Fredrika Runebergin 1850–1860-luvuilla kirjoittamassa reseptikirjassa esiintyy vain toinen jouluaterian päävaihtoehto: lipeäkala. Porvoon museo toimitti tämän reseptikokoelman painoasuun vuonna 2003. Lipeäkalan tarjoamiseen kuuluvat perunat, valkokastike ja kalan päälle siroteltava jauhettu maustepippuri. Myös lipeäkalan ohella syödään perinteisiä laatikoita. Näiden kahden jouluateriamallin mukaan kasvaneilla makuelämys on mieluinen, mutta kinkun kannattaja tuskin siirtyy lipeäkalaan jouluaterialla.

Ovatko jouluruuat terveellisiä?

Jouluruoat ovat olleet ravitsevia siinä kulttuurissa, jossa ne ovat kehittyneet. Joulun perinteen muotoutumisen aikoihin suomalaiset tekivät raskaita työpäiviä, jotka kuluttivat paljon energiaa eikä joulupäivien ruokien runsaus tai energiapitoisuus aiheuttanut liikakiloja. Kinkku (nykyään lähes rasvaton) tai uunissa kypsennetty porsaanfilee on hyvää ja terveellistä ruokaa.

Jouluruokiin kuuluu myös kasviksia rosollin ja laatikoiden muodossa, mikä on hyvä asia. Joulun ruokailuhetkien energia kätkeytyy ruokalajien monilukuisuuteen: kinkku, laatikot, jälkiruoat, leivonnaiset, naposteluherkut. Vertailukohtana voi ajatella, kuinka usein perheiden sunnuntaiaterioilla on kahdeksan ruokalajia. Myös joulun kasvislaatikot ja leivonnaiset ovat hyvin tiivistä ruokaa ja sisältävät huomattavasti energiaa.

Jouluputkesta viisi kiloa

Arkiaskareet tai juhlapuuhat ovat nykyisin keveitä, ja joulun aikaan on varta vasten tehtävä energiankulutuksen tuokioita. Joulu ei ole laihdutuskuurin aloitusajankohta, mutta silloinkin voi yrittää välttää lisäkilojen kertymistä. Supersize Me -elokuvassa kuukauden megahampurilaisilla eläminen nosti elokuvantekijän painoa yli 10 kiloa. Vastaavalla tahdilla kahden viikon jouluputki voi tuoda hyvinkin viisi kiloa lisää.

Lisäkilojen välttämisestä kannattaa tehdä tietoinen päätös ennen jouluaattoa ja miettiä valmiiksi keinot, joilla voi välttää ylensyönnin. Kuhunkin joulunajan ateriaan kannattaa käyttää aikaa, mutta käyttää se enemmänkin henkisen energian keruuseen keskustellen ja maistellen ruokia, eikä ensisijaisesti suurten ruokamäärien ahmimiseen. Päämääränä olkoon joutilaisuudesta, kiireettömyydestä, joulunpunaisesta ja kullankimalluksesta nauttiminen.

Tähtitaivasta ja leikkejä

Jouluruoat on tarkoitettu tuottamaan mielihyvää kaikille aisteille. Lautasen täyttämisestä voi päättää jo etukäteen: otan vain pieniä annoksia. Aterian selvä päättäminen on myös keino rajoittaa syömisen jatkumista. Toki jääkaapinkin ovi aukeaa helposti, ja kinkun olemassaolon unohtaminen vaatii itsehillintää. Totesihan kirkkoisä Augustinus jo 400-luvulla, että ruokaan liittyy vaarallisena seuralaisena nautinto. ”Ihmisen sielu iloitsee siitä, että – – ei ole selvää, mikä riittää terveyden tarpeiden tyydyttämiseen, ja kätkee nautinnon terveyden huoltamisen varjoon”.

Toinen osa energian salaperäisessä kiertokulussa on energian käyttö. Oman kehon rasvavarastoja voi kuluttaa kävelemällä raikkaassa ulkoilmassa, ihailemalla tähtitaivasta yökävelyllä, telmimällä lasten tai lastenlasten kanssa tai vaikka tapanintansseissa. Runsailla aterioilla nautittu ruoka ei valitettavasti muutu henkiseksi energiaksi, vaikka kuinka haluaisimme. Kaikenlainen liikkuminen ja fyysinen puuhastelu kuluttaa ruoasta saadun energian. Jokapäiväistä liikuntaa kannattaa olla myös joulun aikaan, että energiatase ja vyötärönympärys pysyvät jokseenkin ennallaan. Härkäviikkoina, jotka ovat loppiaisen jälkeen, on sitten vähemmän laihdutettavaa. Ennen joulua yhden energiakävelyn voi suunnata joulupadoille osoittamaan solidaarisuutta yhteiskuntamme vähempiosaisille.

Hyvää kohtuuden joulua!

Marja-Leena Ovaskainen
KTL, epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto